30 May 2014

Marin rahkapiirakka

Hihi! Eilen minä ja Sanna tehtiin piirakkaa, jonka nimi oli oikeasti Marin rahkapiirakka ja se oli oikein hyvää vaikka alkuun aika epäilyttävältä näyttikin. Kannattaa kokeilla!




POHJA
250 g voita tai leivontamafgariinia
4 dl sokeria
8 dl vehnäjauhoja
2 tl ruokasoodaa
2 rkl vaniljasokeria
1 kananmuna
2 dl piimää

TÄYTE
1 prk (200g) rahkaa
2 tl vaniljasokeria
1 sitruunan mehu
2 dl sokeeia
2 kananmunaa


Meillä oli aika innokas apuri mukana leipomassa.


Sekoita sulatettu rasva, sokerit ja kuivat aineet keskenään. Jauhojen määrä ainakin minusta tuntui aivan valtavalta, mutta kyllä ne kaikki vain menivät. Ota sitten kolmasosa taikinasta erilleen ja lisää loppuun taikinaan kananmuna ja piimä. Tässä vaiheessa pitää sekoittaa ihan hurjan huolella, koska meille taikinaan loppujenlopuksi jäi ainakin paukkuja. Levitä taikina leivinpaperilla vuoratun uunipellin päälle.
Sekoita täytteen ainekset keskenään ja levitä seos pohjan päälle. Ripottele viimeiseksi kolmannes taikinasta piirakan päälle. Paista uunin keskitasolla 175 asteessa noin 45 minuuttia. Koristele esim tomusokerilla.


27 May 2014

Kesä(kö)

Nyt täytyy kyllä sanoa, että melkein harmittaa, kun viikonloppu vierähti lähes kokonaan sisätiloissa, vaikka ulkona oli aivan mieletön sää. Tanssiopiston esitykset verottivat nimittäin viikonlopustani aika hurjan suuren palan, mutta en kyllä valita. Ne ovat vain joka ikinen kerta yhtä kivoja, vaikka niissä on tullut ravattua 12 vuotta ja vieläpä kaksi kertaa vuodessa. Siellä on vain aina niin hyvä fiilis, vaikka nyt varmaan kaikkia vaivasikin reilusti yli 20 asteen lämpötila.

Sunnuntaiaamuna iho kuitenkin kiilsi aurinkovoiteesta ja viltti oli levitetty takapihalle auringonpalvontasessiota varten ja voi, miten kuuma silloin olikaan. Hyvää musiikkia ja välissä vilahti seassa muutama kesäbiisikin ja silloin minä oikeasti tykkäsin auringon otosta!

Ja arvatkaa, miten harmittaakin, kun koko tälle viikolle on luvattu vain suunnilleen viiden asteen lämpötiloja! Minne se kesä oikein hävisi? Ainakin minä toivon, että sääennustajille olisi tapahtunut aivan kammottava virhe, mutta valitettavasti ei kyllä siltä näytä. Tälläkin hetkellä ikkunasta näkyy pelkkää harmautta ja mittari ei hipaisekaan kymmentä astetta, hyvä kun edes viittä.




26 May 2014

To Helsinki and back




Nyt on Helsingissä käyty ja kyllä vain oli hauskaa! Linjurin nokka kääntyi yhden aikoihin kohti Helsinkiä ja heti alkuun laitettiin Netflixistä leffaa pyörimään. Linkassa istuessa mietittiin, kuinka Helsingissäkin vaikuttaa kaikki olevan mahdollista näin maalaishiiren näkökulmasta ja silloin hurrattiin, kun hotellin pihaan saavuttiin. Heti ensimmäiseksi jakauduttiin huoneisiin ja sitten Hesburgerin kautta nukkumaan.




Linnanmäki oli tietenkin se kohokohta, mutta kyllä se ihan Helsingin kaduillakin käveleminen oli hienoa, vaikka molemmissa pikkuvarpaissa oli hiertymät ja lämpötila oli reilusti yli 20 astetta. Laitteissa saatiin päät sekaisin, syötiin hattaraa ja minä kävin elämäni ensimmäistä kertaa raketissa ja pidin silmät kiinni. Nyt mietin, ettei olisi ehkä kannattanut, sillä maisemat olisivat olleet varmaan huikeat, mutta silloin pelotti. Ihan en siihen uuteen vapaapudotuslaitteeseen uskaltautunut, enkä kyllä luultavasti vielä seuraavallakaan kerralla, sillä hieman tahtoo nuo korkeat paikat pelottaa, mutta kyllä Lintsillä voi pitää hauskaa vaikka pysyisikin erossa pää alaspäin menevistä laitteista.


Luonnontieteellissessä museossa käytiin katsomassa eläinten luurankoja ja Ateneumissa muumeja ja vielä viimeisenä aamuna Heurekassa, josta saatiin ihan omalla naamalla varustetut kolikotkin mukaan. Ensialkuun kuvittelin, että Ateneumissa viimeistään tulisi tylsää, mutta loppujen lopuksi se olikin aika mukavaa katsella Tove Janssonin hienoja maalauksia ja tietenkin niitä muumeja. Ja Heureka oli ihan yhtä kiinnostava kuin ennenkin. Ja arvatkaas! Meidän luokka pääsi telkkariinkin! Miten voi olla mahdollista, että Enon pikkiriikkisestä koulusta tuleva luokka pääsee ensimmäisellä Helsingin reissullaan telkkariin. No ei kyllä voi olla muuta kuin ylpeä.









Vähän kyllä jäi harmittamaan, kun kaupoista ei aivan löytynyt sitä, mitä olin varsinaisesti lähtenyt hakemaan, eli niitä nahkahousuja ja boyfriend-farkkuja. Ainahan ei voi onnistaa. Ne vaatekappaleet, jotka kuitenkin käteen tarttuivat näette luultavasti myöhemmin asukuvista, joita toivottavasti saan pian otettua, nyt vain ilma näyttää niin masentavan harmaalta, ettei tekisi mieli avata verhoja aamulla ollenkaan, saati sitten mennä ulos värjöttelemään.

Haikea fiilis oli pois tullessa varmaan kaikilla, mutta silti linkassa soi kesäbiisit ja mukana laulettiin se mikä osattiin. Opettajien kanssa pelattiin korttia ja naurettiin ja sillä hetkellä opettajatkin tuntuivat enemmän kavereilta kuin opettajilta. Perjantai-iltana kotiin päästyäni tuli melkein ikävä sitä porukkaa, millä oltiin oltu tien päällä, sillä meillä oli ollut vain niin mukavaa yhdessä, kun oltiin kannustettu Suomi voittoon Kanadasta ja vaikka mitä muuta. Sanomattakin siis selvää, että meillä oli aivan mielettömän hauskaa yhdessä enkä kyllä millään vaihtaisi sitä aikaa pois. Päinvastoin, voisin tehdä kaiken tuo uudestaan vaikka heti nyt.

Nyt täytyy kyllä tunnustaa, ettei siitä minun videoprojektista oikein mitään tullut, mutta voi olla, että erillisessä postauksessa saatte nähdä pari videontynkää, jotka sain otettua reissusta. Ehkä yritin haukata liian ison palan näin heti alkuun, joten voi olla, että tässä lähipäivinä yritän tehdä jonkin höpöttelyvideon, joka on ehkä hieman helpompi toteuttaa, kuin kolmen päivän mittainen matkavideo.

19 May 2014

So much fun!

Viikonloppuna meillä oli niin hauskaa Vaiviossa isosleireilemässä! Naurettiin, laulettiin syötiin hyvin ja nukuttiin aivan liian vähän, mutta siitäkin huolimatta meillä oli mukavaa! Oli niin lämmintä ja minä kun olin varautunut matkaan pelkillä pitkähihaisilla ja vain yhdellä T-paidalla. Uimassa ei sentään käyty, mutta varpaat minä kastelin rantavedessä ja olen kyllä edelleen sitä mieltä, että minä menen uimaan vasta kesäkuussa. Ah! Kaikki nämä kuvatkin huutavat vain hauskaahauskaahauskaa enkä minä oikeastaan mitään muuta osaisi sanoakaan! Onneksi näitä leirejä jatkuu vielä yhden vuoden ajan.




Sanna


Mutta huomenna me ysiluokkalaiset ollaan lähdössä Helsinkiin! Vielä olisi ihan hirveästi tekemistä, enkä minä yhtään tiedä olenko minä jo pakannut kaikki, luultavasti en, mutta silti minä halusin tulla nämä kuvat vielä ennen lähtöä tänne laittamaan. Ja arvatkaas, mitä minä yritän tehdä tästä reissusta? Videon! Jotenkin olen ihan hirmuisen innoissani siitä, vaikkei minulla ole haisuakaan, millaisen minä siitä haluaisin tai edes miten kuvaisin, mutta ainakin minä yritän. Perjantaina me tullaan takaisin ja sitten viikonloppuna onkin jo Tanssiopiston kevätnäytökset, joten sinne asti täällä blogin puolella on hiljaista, mutta sitten, kun tulen takaisin minulla on niin paljon kerrottavaa, kuvia ja ehkä se videokin.

15 May 2014

After the rain


Olympus PEN mini E-PM2 + 14-42mm f/3,5 - ISO-200, f/4,5, 1/200


Olympus PEN mini E-PM2 + 14-42mm f/3,5 - ISO-200, f/3,5, 1/125


Olympus PEN mini E-PM2 + 14-42mm f/3,5 - ISO-200, f/3,5, 1/200


Olympus PEN mini E-PM2 + 14-42mm f/3,5 - ISO-200, f/3,5, 1/200


Olympus PEN mini E-PM2 + 14-42mm f/3,5 - ISO-200, f/3,5, 1/200


Olympus PEN mini E-PM2 + 14-42mm f/3,5 - ISO-200, f/3,5, 1/125
Hieman kuvia tältä päivältä, kun kaikkialla oli vielä kosteaa sateen jäljiltä. Näistä asetuksista, mitkä nyt näkyy jokaisen kuvan alla saa ja pitää ehdottomasti laittaa kommenttia, jos jokin on ihan vinksallaan, sillä nämä on säädetty ihan sen mukaan, mikä on omasta mielestäni hyvältä näyttänyt.

13 May 2014

Monday snapshots

Mitäs minun maanantaihin kuuluikaan. Pitkästä aikaa voin ainakin sanoa, että minulla oli ihan hyvä fiilis maanantaiksi. Ehkä sitä ei tarvitsekaan aina vihata, mutta aamulla kyllä väsytti. Mietin myös, kuinka minun elämä tuntuu kulkevan vain maanantaista maanantaihin ja sitten on jotakin niiden välillä. Tai ainakin aikaisemmin oli niin, mutta toivottavasti ei enää.



Koulun jälkeen istuttiin kampaajan tuolissa taas pitkästä aikaa ja sitä ennen minä löysin aivan ihanan valkean kameralaukun Anttilasta. Hihi! Matkan varrella käytiin pähkinöitä Punnitse & säästä-kaupasta ja voi, miten hyviä ne olikaan. Pähkinöitä pitäisi ostaa ehdottomasti hieman useamminkin.



Ja hetkeä ennen tiistaita minä kuuntelin musiikkia ja luin kirjaa ja olin ehkä hieman melankolinen. Mutta viikonlopusta on tulossa mahtava ja seuraavasta viikostakin, enkä minä millään malttaisi odottaa!



11 May 2014

Olympus PEN e-pm2



Voi tätä materialismionnea! Perjantaina sain pitkään odotetun paketin postista, jossa vihdoinkin tuli se Olympuksen PEN mini e-pm2-kamera. Ja voi kuinka minä olenkaan siihen tyytyväinen. Enhän minä sitä vielä mitenkään ihmeellisesti osaa käyttää, mutta kyllä sen kuvien laadullisen eron näkee varmaan ihan kuka tahansa niihin entisiin kännykkäräpsyihin verrattuna. Kamera on vielä niin pieni ja mukavan näköinenkin! Ja kyllä minä sillä vielä kuvaamaan opin, kunhan ensin hieman harjoittelen. Voi olla, että vielä hieman pidempään tätä kokeiltuani kirjoitan jotakin arvostelua tai muuta vastaavaa, mutta näin pelkän parin päivän kokeilun jälkeen minulla ei muuta sanottavaa tästä kamerasta ole kuin, että onhan tämä aika hieno.



8 May 2014

Pienen pienet donitsit

Nämä minidonitsit ovat kyllä aivan varmasti suloisimpia leivonnaisia, mitä olen ikinä tehnyt tai edes nähnyt. Kaiken kukkuraksi ovat vielä aivan mielettömän helppoja tehdä ja koko homman vaikein asia on ehkä löytää tuollainen pelti, sillä näitä ei paisteta rasvassa. Aika kevyitäkin siis vielä, kun ei joudu rasvassa uittamaan.



3 dl vehnäjauhoja
1 dl sokeria
1 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
Ripaus suolaa
1,5 dl maitoa
1 kananmuna
2 rkl sulatettua voita


Laita uuni lämpiämään 220 asteeseen. Sekoita jauhot, sokerit, leivinjauhe ja suola keskenään. Lisää sitten maito, sula voi ja kananmuna ja sekoita tasaiseksi. Pursota taikina donitsipellin koloihin, niin että taikinaa on puoleen väliin asti. Paista uunissa 6 minuuttia.
Kuorrutukseksi sulata suklaata ja koristele nomparelleilla.





7 May 2014

Keskiviikon blogivinkki


Nyt on kyseessä varmaan monelle jo tuttu blogi, mutta täytyyhän minun tämä mielettömän hienon ulkomuodon ja sisällönkin omaava blogi tänne linkittää. Melko uusi blogituttavuus vielä minulle, mutta hauska teksti, kuvat ja kaikki muukin veivät kyllä mukanaan tämän blogin kohdalla. Ehdottomasti kannattaa käydä katsomassa, jos et ole jo aiemmin tähän blogiin törmännyt.

5 May 2014

Spring/Summer soundtrack

Muutamia biisejä, mitä tulee kuunneltua lähes päivittäin. Luultavasti teille jo ennestään tuttuja ainakin jotkut, mutta ne vain on hyviä. Musiikista on tosiaan tullut itselleni oikea henkireikä ja kuulokkeista kuuluukin edes jotakin lähes päivittäin. Melkein voisin sanoa tulevan orpo olo, jos ei olisi mitään musiikkia kuunneltavaksi.










1 May 2014

Almost summer

Ikkunasta paistaa aurinko sisään vaikka ulkona onkin vain yksi aste lämmintä ja nyt on toukokuun ensimmäinen päivä. Enää kuukausi koulua jäljellä ja kesäkesäkesä, jota kukaan ei voi olla rakastamatta. Mutta minulla ei vieläkään ole töitä ja hyvin voi olla, etten niitä saakaan. Enkä minä halua jäädä tänne, haluan kaupunkiin asumaan. Ehkä menen retkipatjalla sinne, niin kuin Sanna sanoi ja avaan parvekkeen oven aamuisin ja kuuntelen, kun aikainen liikenne hurisee. Miten aika onkaan mennyt näin nopeasti. Vaikka toisaalta viime kesästä ja Brightonista tuntuu olevan jo ikuisuus. Mutta kohta me lähdetään luokkaretkelle Helsinkiin ja siitä tulee niin mukavaa! Eikä meillä ole enää kuin kolme koetta jäljellä koko yläkoulun aikana ja sekin on ihan mieletöntä. Ja sitten edessä on vierasta ja tuntematonta.

Ajatukset ovat monesta asiasta kiertäneet päässäni vain kehää eivätkä ne ole johtaneet mihinkään. Kun kaipaan jazzin koreografiaa ja polvessani on mustelma show tunnista muistona, minä ajattelen, että mitä minä teen, kun syksyllä en pääse enää sinne tutulle ja turvalliselle pienelle tallille, josta on tullut niin rakas. Mitä minä teen mitä minä teen? En voi lopettaa ratsastamista, mutta voinko mennä tällaisena niin isoon talliin, että sinne voi melkein eksyä. En tiedä. Ehkä pitäisi kuitenkin edes käydä kokeilemassa.

Ja minä olen kuunnellut, kun linnut laulaa, kun kuulokkeista kuuluu hyvää musiikkia ja antanut silmien olla painavat vielä yhdeltätoista aamulla. Olen nauranut hauskalle elokuvalle ja haaveillut haaveillut ja haaveillut. Ja välillä minä tykkään kirjoittaa näin, hieman taiteellisemmin ja ajatella, ettei haittaa vaikkei minulla nyt ole kuin yksi kuva.