Trying to catch the golden hour

Ehkä tämän syksyn viimeisten auringonpaisteiden ja sen kultaisen tunnin metsästystä, syyslomavideon editointia ja minulla on aika onnellinen olo. Eihän se mikään videokuvaamisen tai muokkauksen riemuvoitto ole, mutta ehkä siitä on suunta vain ylöspäin. Kirjakaupasta minä ostin hauskan kirjan ja minulle ja Sannalle on liput ostettu ensi kesän One Directionin konserttiin ja vielä aika hyviltä paikoilta. Hihi! Ja huomenna on jo perjantai ja elämä on aika makeaa tällä hetkellä. Se vain, että seuraava koeviikko on jo parin viikon päästä, ja nykyään tuntuu kuin eläisi pelkästään koeviikosta koeviikkoon. Aika ärsyttävää. Mutta onneksi kohta on myös joulu, josta minä olen jo nyt jotenkin aika innoissani.

10 things about me

1. Rakastan Englantia ja kaikkea siinä maassa. Ihmisiä, teetä, kieltä, kulttuuria ja jopa sitä valtavaa ihmispaljoutta, joka ainakin minun näkökulmastani näyttää valtavalta.

2. Olen jäänyt koukkuun brittiläisten vloggaajien seuraamiseen. Aivan valtavan viihdyttävää.

3. Suhtaudun aika perfektionistisesti lähes kaikkeen ja tällä hetkellä vielä erityisesti omiin kuviini, blogiini ja pukeutumiseeni. En vain voi tuntea oloani hyväksi, jos minulla on omasta mielestäni jotenkin epäonnistunut asukokonaisuus päällä, tai jos en ole täysin tyytyväinen omaan postaukseeni.

4. Stressaannun helposti jos minulla on paljon selvittämättömiä tai tekemättä olevia asioita, joten yleensä yritän saada kaiken hoidettua juuri sillä hetkellä.

5. En ole ikinä katsonut kauhuelokuvaa, enkä luultavasti ikinä tule katsomaankaan. En voi ymmärtää, kuinka jotkut voivat oikeasti nauttia tai edes tykätä niistä.



6. En mitenkään erityisemmin pidä tavallisesta kahvista, mutta rakastan kahvilassa käymistä ja hyvää lattea. Se mukavan kiireetön tunnelta ja tuoksu ovat vain jotenkin mielettömän ihanaa.

7. Pidän syksystä oikeastaan enemmän kuin kesästä. Se vain on aika harmillista, että yleensä nätti syksysää rajoittuu Suomessa siihen muutamaan päivään ja sitten loput ajasta ennen talvea ovat pelkkää sadetta ja harmautta.

8. Minua jännittää aina, jos joudun soittamaan puhelimella hiemankin vieraammalle ihmiselle, ja yleensä yritänkin hoitaa kaikki mahdolliset asiat tekstiviestillä.

9. Olen vasenkätinen, mikä kylläkin koskee oikeastaan vain kirjoittamista. Lähes kaiken muun teenkin kuten oikeakätiset.

10. Tulen melko pienistä asioista aika helposti onnelliseksi, mutta joskus teen taas hyvin mitättömistäkin asioista itselleni todella jännittäviä ja hankalia.

So many lights in the dark

Talvi tuli ihan kysymättä. Pakkanen nipisteli nenästä ja korvista ja ja minulla oli vielä syystakki päällä ja ajatuksissa vain jonnekin lämpimään pääseminen, mutta minä silti nautin siitä kaikesta. Valoista, kiljahtelevista lapsista, kaakaosta ja jopa niistä jäätyvistä sormista, kun yritin saada edes puolet siitä kauneudesta tallennettua kameraan. Piti kyllä olla hieman hullu, että kävi edes mielessä lähteä niin kylmällä ja pimeällä Linnanmäelle, mutta silloin me ei oltu niitä ainoita hulluja. Yhdessäkään laitteessa en käynyt, mutta ihan yhtä hauskaa se silti oli kuin pienenäkin. Ehkä hieman eri lailla vain. Siitä kaikesta tuli muuten vähän myös joulu mieleen, ja ensimmäisen kerran tänä syksynä minulla oli ehkä vähän jopa jouluinen olo.

Kierrettiin koko mäki ympäri, naurettiin vähän, ihmeteltiin paljon ja pois tullessa ainakin minua vähän pelotti kaikki aivan liian vieraalta kuulostavat pysäkit. Mutta se jännitys oli oikeastaan aika mukavaa, mutta helpottunut kyllä olin, kun päästiin takaisin keskustaan, missä kaikki oli jo oikeastaan aika tuttua.

Little things from Helsinki

lippahattu Monki | sormukset Bik Bok

Viimeisenä päivänä Robert's Coffeelta haettu kahvi, ihana matkailulehti ja vähän lähdöstä haikeutunut mieli. Minä inspiroiduin lähes kaikesta ja kaikista. Ihanasta katukuvasta, tuosta lippahatusta ja lehdestä, kadulla kävelevistä ihmisistä ja ehkä vähän jopa kahvista. Ja tietenkin ihanasta Monkista.

I fell in love with trams and cobbled streets

Oli kauniita kahviloita, pelottava elokuva, tuulen punehtamia neniä ja minulla kuiteista täyttyvä kukkaro. Rakastin Helsinkiä, sen ihmisten täyttämiä mukulakatuja, ratikoita ja kahviloita. Vaikka tuuli olisi halunnut hyökätä kimppuun, minä ja Sanna ajettiin ratikalla Linnanmäelle katsomaan valoja ja kuunneltiin, kun ihmiset käyttivät vieraita sanoja tutuista asioista. (Ei ratikka ole spora tai isä faija.) Oli aika kylmä, mutta meillä oli hauskaa ja lapsia juoksi ympäriinsä toppapuvuissaan raahaten hieman kärttyisen näköisiä isiä mukanaan. Oli myös niitä suloisen näköisiä pareja ja hienojen kameroiden kanssa kulkevia puoliammattilaisia, niitä oikeita ammattilaisia ja sitten minun kaltaisiani amatöörejä. Niille, joilla oli hieno kamera ja jalusta, Linnanmäki kaikkine pimeydessä loistavine valoineen oli oikea onnela. Vaikkei kuvista oikein mitään minulla tullutkaan, oli meillä silti hauskaa. Ostettiin kaakaota, popcornia ja love-vohvelit, joiden myyjä sanoi minun kameraa ihanaksi. Ensimmäinen ihminen, joka niin sanoi. Hihi! Pois tullessa aivan täysin vieraat pysäkit hieman pelottivat, mutta me päästiin takaisin.

Monki oli ehkä se kaikista paras kauppa ja Wayne's Coffeella oli aivan valtavan suloinen myyjä, joka jaksoi hymyillä vaikka olikin ehkä pahin ruuhka-aika. Nähtiin kolme julkkistakin, Olli Herman, Hans Välimäki ja Jone Nikula. Aika hauska sattuma. Ratikalla ajaminen oli aika mukavaa pimeällä eikä me kertaakaan edes meinattu eksyä. Ehkä minä vielä joku päivä asun Helsingissä.

Ja malttakaa odottaa, minulla on vielä kerrottavaa ja paljon paljon kuvia näytettävänä.

Keskiviikon blogivinkki

STEVE BOOKER

Tämän samaisen bloggaajan vlogikanavan kerran jo linkitinkin tänne, mutta nyt olisi itse tämän blogin vuoro, jota kannattaa seurata ihan jo pelkkien kuvienkin takia.

Kyseessä on brittiläinen muotibloggaaja, joka ottaa siis aivan mielettömän hienoja kuvia, jotka ainakin minuun uppoavat. Jos ei tuo englannin kieli ihan vielä suju, niin kannattaa käydä katsomassa edes niiden hienojen kuvien ja taidokkaan ulkoasun takia. Ihailen!

And I'm going to Helsinki

Lomalomaloma, hyvää smoothieta ja kirpeitä ja hitaita aamuja. Näihin melko harmaisiin keltaisista lehdistä täyttyviin päiviin on sisältynyt Gleen neljäs kausi ja aivan valtava kasa suklaakeksejä, itse tehtyä hieman mautonta kaakaota, outoja unia ja vieläkin turvoksissa olevat äänihuulet. Laulaminen ei onnistu ja se on aika ärsyttävää! Laukku odottaa kuitenkin jo pakattuna ja minulla on huomenna suuntana Helsinki ja olen niin innoissani! Kameran akku ladattuna valmiina kaikkia idyllisiä pikkukahviloita ja vanhoja taloja varten. Linnanmäen valokarnevaalit, hattaraiset kädet ja minä tunnen oloni aika lapseksi ja te ehkä olette jo kyllästyneet tähän rankutukseen siitä, kuinka innoissani olen. Mutta uskokaa tai älkää, tällaiselle niinkin pienessä paikassa kuin Enossa kasvaneelle tytölle Helsinkiinkin pääseminen on jo aika iso juttu.

(Ja ai niin. Minä ajastan yhden pienen postauksen seuraavalle viikolle, mutta muuten täällä tulee olemaan hiljaista. Jaksakaa kuitenkin odottaa, sillä minä palaa monien kuvien ja ehkä jopa pienen videon kanssa takaisin.)

Maple leaves everywhere

coat Vila | sweater Vero Moda | trousers Bik Bok | shoes H&M | scarf Cubus | bag H&M

Ulkona on niin pimeää! Mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut. Päivät ovat väsyttäviä, eikä illalla oikeastaan jaksa, tai ole sen paremmin aikaakaan alkaa kirjoittamaan, saatikaan sitten kuvaamaan mitään. Aika tyhmää. Minulle kuitenkin kuuluu ihan hyvää. Ääni on jostakin syystä hieman kadoksissa ja pieni melankolia yrittää hiipiä harmaiden päivien lomasta ja tarttua myös minuun. Mutta maanantai oli aika mahtava päivä, kun kävin ostamasta Rajalalta uuden objektiivin kameraan ja koulu alkoi vasta yhdeltätoista ja ihan vain ajatuskin siitä, että minä lähden Helsinkiin viikon päästä piristi kummasti. Olen minä rakastanut syksyäkin vaikka nyt se ei ehkä enää olekaan niin kaunis kuin vielä muutama päivä sitten, pikemminkin taas aivan tavallinen suomalainen syksy. Illalla minä leikin meidän kissan kanssa ja hämmästyin taas kuinka viisaita eläimiä ne ovatkaan. Hassu pieni!

Uudet ihanat housut ja kengät jalassa on kiva kävellä ja jo hieman likaiseksi kerinneet hiukset on helppo kietaista nutturalle. Rakastan uutta objektiiviani ja noita vaahteranlehtiä, eikä minua oikeastaan haitannut kuvata, vaikka ihmisiä kävelikin ohi hieman oudoksuen. Kuvitelkoot vain, että olen turisti. En välitä.

Sleepy Saturday morning

Aamupalaksi ihanan kirpeää appelsiini smoothieta ja karjalanpiirakka. Kaikkialla hiljaista, eikä minulla ole kiire yhtään minnekään. Aurinko paistaa kaihdinten raosta ja minä rakastan syksyä. Ja aamuja.

Päivällä minä ja Sanna käytiin kaupungilla ja oli aika ihanaa kävellä värikkäiden lehtien seassa. Aivan kuin kesä jatkuisi vieläkin. Ostetiin kaksi ylihalpaa ja aika ällöttävääkin pitsaa ja katsottiin Gleetä. Nyt kello on jo vaille viisi ja kohta minulla on taas suuntana Eno. On sinne kyllä aika kivaa aina palata. Ja eilen minä ilokseni huomasin, että teitä on jo kymmenen, jonka kunniaksi päätin vihdoinkin saada sen pienen videon aikaiseksi. Hihi! Hymyilyttää.

October first

Ensimmäinen päivä lokakuuta ja aurinko paistaa edelleen aika lämpimästi. Ihanan kesäistä! Eilen oli aivan valtavan kivaa tallilla ja minä hyppäsin varmaan elämäni korkeimman esteen ja olo oli kuin olisin lentänyt. Ehkä kaikki eivät voi ymmärtää sitä, mutta te jotka ymmärrätte, tiedätte varmasti tunteen. Syysloma lähestyy niin nopeasti ja minä olen aika onnellinen. Aivan kuin pikkutyttönä odotin Kuusamoon matkustamista. Tekisi mieli vain hymyillä koko ajan, vaikka psykologian tunnit osoittautuivatkin kuolettavan tylsiksi ja englannin numero jännittää, ehkä vähän pelottaakin.

Mutta tänään ulkona varmaan ensimmäisen kerran rehellisesti hengitys höyrysi kylmässä ilmassa, ja vaikka minulla oli kylmä, olisin silti ehkä voinut jäädä vielä hetkeksi.