9:21 pm on Thursday evening

Tietää käyneensä tanssitunnilla, kun lähes puolet ukkovarpaan nahkoista on lähtenyt ja siihen sattuu. Niin minulle kävi sunnuntaina. Mutta on silti ihanaa taas tanssia ja saada hieman enemmän rutiinia elämään, sillä se on ollut aika rutiinitonta, vaikka koulu onkin jo alkanut ja tekeminen ei tunnu loppuvan millään. Ja oli aivan ihanaa pyöräillä ihan ihan ensimmäistä kertaa tanssiopistolle. Miten noin pienikin juttu voi olla niin kivaa? Ehkä se on vain uutuudenviehätystä.

Viimepäivinä täällä on ollut niin hiljaista (ja ehkä minun on nyt jo pahoiteltavakin sitä). Tuntuu, ettei minulla ole enää ikinä aikaa tai sitten jos on, ei ole kuvia. Turhauttavaa! Äidinkielessä on hirveästi tekemistä ja ruokatunnilla tiistaisin minä ja Sanna ollaan käyti kahvilla. Toivottavasti siitä ei tule tapaa, mutta voi olla, että siitä tuli jo. Monta kertaa olen myös luvannut itselleni, että lähden juoksemaan, kunhan ilmat viilenevät. Nyt ne ovat viilenneet, mutten vain ole lähtenyt. Ja tiistaina minä kävin tallilla hyppäämässä esteitä. Se oli aika kivaa ja minulla oli aika mukava inkkarihevonen ruskeilla laikuilla varustettuna.

Täällä seinien läpi kaikuu toisesta asunnosta tulevat äänet ja minä olen syönyt paljon pistaasipähkinöitä ja minä rakastan syksyä, mutten hiljenevää kaupunkia, jossa kohta kaduilla juoksee vain kuivuneet lehdet. Viikonloppuna on kiva olla Sannan kanssa kahdestaan, mutta Vilin maukaisut olisivat kyllä tervetulleita tähän hiljaisuuteen.