Aamut ovat hiljaisen viileitä, kun aurinko yrittää vielä ponnistaa ylös. Päivät ovat raukeita, kun lämpötila kipuaa vielä juuri ja juuri yli kahdenkymmenen asteen. Silloin ihmiset muistavat vielä kesän, kulkevat kesävaatteissa ja elävät vielä yhden viikonlopun kesässä. Illalla koko kaupunki tuntuu tyhjenevän, kun kaikki lähtee sisälle viileyttä pakoon. Nopeasti tulevan syksy tieltä piiloon. Paksu huivi kaulassa ja uudet kengät jalassa on kiva pyöräillä. Paksun villapaidan läpi puhaltaa pieni tuuli, muttei minulla silti kylmä ole.
Tämä viikonloppu on ollut enemmän kuin ihana. Italialaisen ruuan markkinat koko kävelykadun pituudella. Tuoreita patonkeja, voimakkaasti tuoksuvia juustoja ja erilaisia mausteita. Tuntuu kuin koko kaupunki olisi ensimmäistä kertaa elossa sitten Ilosaarirockin, vaikka nyt onkin jo huomattavasti viileämpi. Minulla on kirveltävä kuorimaveitsestä tullut viiltohaava sormessa, rikkinäiset kuulokkeet, paljon koulujuttuja ja päätään nostava flunssa, mutta silti minua oikeastaan hymyilyttää (tai hymyilytti ainakin eilen, kun olo ei vielä silloin ollut näin kipeä). Minä haluan ostaa paksuakin paksumman villapaidan ja nahkahousut ja sanoa, että tule jo syksy!
No comments:
Post a Comment