It's still home

Oli outoa tulla käymään kotona. Tai siis siellä, missä se oli ne kuusitoista vuotta. Onhan se siellä vieläkin, mutta jotenkin erilaisena tai sitten minä olen muuttunut. Kurkku kipeänä soitin Sibeliuksen Souvenirea eivätkä sormet enää juosseet pianon koskittimilla yhtä vikkelästi kuin ennen, mutta silti minä pidin siitä. Ja oli muuten aika ihanaa ottaa niin pitkä ja niin kuuma suihku kuin halusi ajattelematta miljoonia euroja maksavaa vesilaskua. Täytyy myöntää, että ehkä minulla hieman oli ollut ikävä. Vähän surullista siellä oli kyllä käydä tai haikeaa ainakin.

Ja arvatkaas kuka on taas kipeänä. Enhän minä tietenkään selvinnyt pelkällä kurkkukivulla, joten ei auta muu kuin toivoa, että tämä menisi ohi maanantaiksi. Suunnitelmissa on myös mennä kahville ensi viikolla parin peruskouluaikaisen kaverin kanssa ja jutella, paljon. Aika mukavaa.

Little things that make me happy

Enää yksi koe jäljellä ja minulla on iso kupillinen suklaakeksejä. Kuuntelin Emma Watsonin aika vaikuttavan puheen koskien feminismiä ja huomasin, että minulla on taas aika onnellinen olo, vaikka englannin arvosana vähän pelottaa ja ulkona lämpötila on lähempänä nollaa kuin kymmentä astetta. Eihän syksy vielä voi loppua! Kurkku on pelottavasti hieman karhea ja minulla on miljoona ja yksi sivua historiaa luettavana maanantaiksi, mutta ei se oikeastaan haittaa. Joskus on vain helpompaa olla välittämättä. Se kyllä vähän ärsyttää, että suunnitelmat asukuvien ottamisesta tällä viikolla meni uusiksi, sillä yksinkertaisesti olen ollut koko viikon loukussa sisällä milloin minkäkin kirjan kanssa. Aika tylsää. Mutta tänään tajusin Sannan kanssa, että syyslomaan on enää kaksi viikko. Siis kaksi viikkoa! Ja minä olen menossa silloin Helsinkiin! Olen aika innoissani. Hihi!

(Ja nyt olen kyllä pahoillani näistä kuvista. Eihän nämä liity tähän millään lailla, eivätkä edes näytä kovin hyviltä, mutta kuten varmaan olette huomanneet, kamera on pysynyt kädessä vain  murto-osan ajastani. Toivotaan muutosta parempaan.)

Catching the sunset

Muutama ilta sitten minä lähdin metsästämään auringonlaskua ja leikin luontovalokuvaajaa. Sormet kohmettuivat viimassa ja olisi tehnyt mieli ajaa pyörällä ilman käsiä kädet taskuissa, mutta enhän minä osannut. Vastaan käveli lähinnä koiranulkoiluttajia ja yksi suloisen näköinen perhe. Tallille on nykyään kivaa mennä ja minulla on oikeastaan aika hyvä fiilis, vaikka tämän blogin kanssa pää lyökin tyhjää. Ikinä ei ole kuvia, kirjoitettavaa tai sitten olen vain liian väsynyt tuottamaan järjellistä tekstiä enemmän kuin kaksi riviä. Ärsyttävää! Mutta eilen oli aika kivaa, kun käytiin kavereiden kanssa katsomassa Jos vielä jään. Ei ehkä niin hätkähdyttävän hyvä kuin Tähtiin kirjoitettu virhe, mutta katsomisen arvoinen silti. Ja syysloma lähenee koko ajan ja silloin minä olen menossa Helsinkiin. En malttaisi odottaa!

I'm tired but still happy

Koeviikko alkoi eilen äidinkielen kokeella ja minä olen jo nyt väsynyt, kuvia ei ole, paitsi muutama hassu räpsy, eikä oikeastaan kirjoitettavaakaan, mutta minä ostin eilen valtavan hienot vaaleanruskeat housut ja aurinko paistaa edelleen. Mutta kaikesta tästä huolimatta minä tunnen oloni aika onnelliseksi. Aika hassua.

Tänään kuitenkin kävelin kamera kaulassa koulun jälkeen ja keräsin muutaman oudoksuvan katseen, enkä kiirehtinyt vaikka edessä muutaman metrin päässä paloi suojatiellä vihreä valo. Huomasin myös, että blogillani on jo kymmenen lukijaa. Hihii! Pitäisikö nyt keksiä jotakin spesiaalia tämän tasaluvun kunniaksi, sillä enhän minä ole yhtikäs mitään valmiiksi suunnitellut, koska en olettanut tämän päivän tulevan välttämättä koskaan. Kiitos teille!

Relaxing weekend mornings

Pakastemansikoista, banaanista ja kaurahiutaleista tehty smoothie maistui aika hyvälle. Minä niin rakastan näitä hitaita ja rauhallisia aamuja, kun ei tarvitse vielä miettiä, mitä kaikkea päivällä pitäisi tehdä tai mitä voisi jättää tekemättä. Ulkona kulkee vain muutama aamuliikenteeseen noussut matkustaja ja minulla on aika onnellinen olo. Hymyilyttää.

I had so much fun!

Eilen oli valtavan hauska ilta! En ole pitkään aikaan nauranut niin paljon ja se tuntui hyvältähyvältähyvältä. Lähdettiin elokuviin Sannan kanssa katsomaan 22 Jump Street ehkä puolen tunnin varoitusajalla ja se tuntui aika mukavalta. Ulkona oli yhtä lämmin kuin kesällä, mutta silti maassa oli keltaisia lehtiä ja minulla oli olo kuin pikkutytöllä. Puoli kymmenen aikaan pyöräiltiin kotiin tyhjän torin läpi ja minua hymyilytti. Olen varmaan sanonut tämän miljoona kertaa, mutta sanon vielä kerran. Minä rakastan tällaisia syyspäiviä! Kumpa tämä ei loppuisi koskaan. Eilen maailmaani eivät kuuluneet sellaiset asiat kuin koeviikko ja läksyt, mutta tänään heräsin ihan oikeasti siihen, että ensimmäinen koe on ensiviikon keskiviikkona ja varsinaiseen koeviikkoonkaan ei ole kuin se viikko. Miten aika onkaan mennyt näin nopeasti? Ehkä minä kuitenkin unohdan kaiken tuon vielä hetkeksi ja kuuntelen Ed Sheerania ja syön ison suklaakeksin, jonka ostin Subwaysta. Haha!

Lovely Autumn, sunny days and orange leaves

Viikonloppu oli aika kiva. Tai oikeastaan enemmänkin kuin vain aika kiva. Minulla oli savua silmissä ja hiuksissa, palanut lettu ja hyvä mieli. Isosleirit on aika mukavia. Kotona oli niin hiljaista, kun tultiin takaisin ja olo oli ehkä hieman tyhjäkin. Ideat ovat olleet hieman vähissä tämän blogin suhteen ja se on ärsyttänyt, mutta nyt mietin, josko rupeaisin keräämään jokaiselle kuukaudelle oman soittolistan. En tiedä. Voi toki olla, että heti toisen tai kolmannen kuukauden kohdalla hieno idea menisi jo ihan pipariksi.

Nämä kuvat on otettu pari päivää sitten, tuota kahvikuvaa lukuun ottamatta, kun aurinko paistoi kuin heinäkuussa ja villatakki tarkeni enemmän kuin hyvin. Minä niin rakastan näitä Nalle Puhista tuttuja syyspäiviä, jolloin lehdet lentää ja aurinko paistaa. Ja tallilla meni tänään muuten aika hyvin, joten ainut, mikä hieman huolettaa tällä hetkellä on vääjäämättömästi lähestyvä koeviikko.

Everything is actually quite well

Keskellä naurua ja ihmisiä on mukavaa olla, mutta kun olen yksin hukutan itseni liiaksikin melankoliaan. Keskellä kävelytietä on myös kivaa seisoa, painaa kädet taskuihin ja katsoa, kun ihmisiä pyöräilee kovaa vauhtia ohi. Harmi, kun minulla ei ollut kameraa mukana.

Muutama päivä sitten minä ja Sanna tehtiin niitä ihania suklaakeksejä, joista löytyy ohjekin jostakin elokuun puolelta ja smoothieta jääkaapilta maistuvasta mangosta ja banaanista. Kesä vaihtui virallisesti syksyksi neljä päivää sitten ja kaikki isommat äidinkielen projektit on palautettu. Tallilla ei ole mennyt ihan niin, kuin olisin halunnut, mutta eihän elämä yleensäkään mene niin kuin sen toivoisi menevän. Musiikin kuuntelua on ikävä, koska sitäkään en ole kyrinnyt tehdä ja tekisi mieli päästä Lontooseen, tai edes Helsinkiin. Tämä jälkimmäinen onneksi sentään toteutuu syyslomalla. Mutta muuten minulla on kaikki asiat oikeastaan ihan hyvin, vaikka välillä tuntuu, ettei mikään ole hyvin, mutta kyllä ne ovat.