It's almost spring!

Kevät näkyy jo oikeasti kaikkialla, vaikka ulkona onkin vielä melkein pakkasta. Tai siltä se ainakin tuntui, kun pitelin kylmästä punoittavin sormin kännykkää kädessäni ja toisella kädellä yritin pitää nykivän kissan hihnasta kiinni. Aurinko paistoi melkein sokaisevan kirkkaasti ja minulla oli lämmin olo, vaikka sormia pistelikin. Tuo aurinko jotenkin tuntuu vain niin hyvältä pitkän talven jälkeen.

Viikonloppua ja erityisesti perjantaita on odotettu kuin kuuta taivaalta ja meidän hienot suunnitelmat menivät jo melkein ihan pieleen, mutta onneksi vain melkein. Gleen katsominen siirtyi yhdellä päivällä eteenpäin, mutta minä jaksan kyllä odottaa. Hyvää seuraa, syömistä ja Gleetä jaksaa odottaa vielä sen yhden päivän lisää. Ja arvatkaas, minä olen viikon päästä jo 16!

Grey day with good book

Ulkona oli pelkkää tasaisen harmaata ja valkeaa, kun työnnettiin nenät Vilin kanssa ulos ulko-ovesta ja todettiin onneksemme, ettei ollut enää ollenkaan niin kylmä kuin viime päivinä on ollut. Pihalla oli suorastaan lämmintä paukkupakkasten jälkeen. Kaikkialla vain oli niin harmaata, että melkein rupesin jo kaipaamaan niitä kirkkaita ja auringontäyteisiä pakkaspäiviä.

Ja mitäs tänään olenkaan taas tehnyt? Vaikea varmaan arvata, sillä taaskin olen istunut lähes koko päivän nenä kiinni kirjassa kuten muinakin viime päivinä. (Kirjat ovat oikeasti suuri rakkauteni.) Varmaan kuulostaa aivan järkyttävän tylsältä, mutta tein minä sentään läksyjä ja sain kuin sainkin luettua yhden kappaleen biologian koealueesta. En kuitenkaan sano, että minulla olisi tylsää, sillä oikeastaan nämä viime päivät ovat olleet oikein mukavan rentoja, mutta vähitellen sitä alkaa kaipaamaan jotakin erikoista näihin itseään toistaviin päiviin.