Oli outoa tulla käymään kotona. Tai siis siellä, missä se oli ne kuusitoista vuotta. Onhan se siellä vieläkin, mutta jotenkin erilaisena tai sitten minä olen muuttunut. Kurkku kipeänä soitin Sibeliuksen Souvenirea eivätkä sormet enää juosseet pianon koskittimilla yhtä vikkelästi kuin ennen, mutta silti minä pidin siitä. Ja oli muuten aika ihanaa ottaa niin pitkä ja niin kuuma suihku kuin halusi ajattelematta miljoonia euroja maksavaa vesilaskua. Täytyy myöntää, että ehkä minulla hieman oli ollut ikävä. Vähän surullista siellä oli kyllä käydä tai haikeaa ainakin.
Ja arvatkaas kuka on taas kipeänä. Enhän minä tietenkään selvinnyt pelkällä kurkkukivulla, joten ei auta muu kuin toivoa, että tämä menisi ohi maanantaiksi. Suunnitelmissa on myös mennä kahville ensi viikolla parin peruskouluaikaisen kaverin kanssa ja jutella, paljon. Aika mukavaa.
Ja arvatkaas kuka on taas kipeänä. Enhän minä tietenkään selvinnyt pelkällä kurkkukivulla, joten ei auta muu kuin toivoa, että tämä menisi ohi maanantaiksi. Suunnitelmissa on myös mennä kahville ensi viikolla parin peruskouluaikaisen kaverin kanssa ja jutella, paljon. Aika mukavaa.
No comments:
Post a Comment