October first

Ensimmäinen päivä lokakuuta ja aurinko paistaa edelleen aika lämpimästi. Ihanan kesäistä! Eilen oli aivan valtavan kivaa tallilla ja minä hyppäsin varmaan elämäni korkeimman esteen ja olo oli kuin olisin lentänyt. Ehkä kaikki eivät voi ymmärtää sitä, mutta te jotka ymmärrätte, tiedätte varmasti tunteen. Syysloma lähestyy niin nopeasti ja minä olen aika onnellinen. Aivan kuin pikkutyttönä odotin Kuusamoon matkustamista. Tekisi mieli vain hymyillä koko ajan, vaikka psykologian tunnit osoittautuivatkin kuolettavan tylsiksi ja englannin numero jännittää, ehkä vähän pelottaakin.

Mutta tänään ulkona varmaan ensimmäisen kerran rehellisesti hengitys höyrysi kylmässä ilmassa, ja vaikka minulla oli kylmä, olisin silti ehkä voinut jäädä vielä hetkeksi.

It's still home

Oli outoa tulla käymään kotona. Tai siis siellä, missä se oli ne kuusitoista vuotta. Onhan se siellä vieläkin, mutta jotenkin erilaisena tai sitten minä olen muuttunut. Kurkku kipeänä soitin Sibeliuksen Souvenirea eivätkä sormet enää juosseet pianon koskittimilla yhtä vikkelästi kuin ennen, mutta silti minä pidin siitä. Ja oli muuten aika ihanaa ottaa niin pitkä ja niin kuuma suihku kuin halusi ajattelematta miljoonia euroja maksavaa vesilaskua. Täytyy myöntää, että ehkä minulla hieman oli ollut ikävä. Vähän surullista siellä oli kyllä käydä tai haikeaa ainakin.

Ja arvatkaas kuka on taas kipeänä. Enhän minä tietenkään selvinnyt pelkällä kurkkukivulla, joten ei auta muu kuin toivoa, että tämä menisi ohi maanantaiksi. Suunnitelmissa on myös mennä kahville ensi viikolla parin peruskouluaikaisen kaverin kanssa ja jutella, paljon. Aika mukavaa.