Warm water and long summer evening

Koko sunnuntain minä vietin kavereiden kanssa mökillä ja sanomattakin varmaan selvää, että meillä oli hauskaa. Juteltiin, kuunneltiin hyvää musiikkia, käytiin kolmesti uimassa ja oltiin kuin pahaiset pikkukakarat, saunottiin (sauna jouduttiin sytyttämään ainakin kolmesti uudestaan, koska se ei olisi halunnut syttyä) ja syötiin hieman raakoja makkaroita, koska eihän me jaksettu odottaa niiden paistumista kokonaan. Ja naurettiin. Voi kuinka hauskaa minulla olikaan pitkästä aikaa mökkeillä, sillä edellisestä kerrasta on jo monta vuotta, aivan liian monta. Oli mukavaa kulkea kamera kädessä ja olla kuin pieni lapsi ja vain nauttia kesästä ja toivoa, ettei se loppuisi koskaan. Ettei loma loppuisi koskaan. Sinä iltana minulla oli aivan mielettömän onnellinen olo ja on oikeastaan vieläkin. Ainoa haittapuoli vain on se, että tämä on viimeinen kokonainen lomaviikko. Voitteko käsittää!

Ilosaarirock 2014 part. 2

Kuvia toiselta päivältä, eli sunnuntailta, joka oli vähintäänkin yhtä mahtava ja paahtavan kuuma kuin lauantai. Kamerana on toiminut kaikkien kuvien otossa Olympus PEN mini E-PM2  ja objektiivina kameran mukana tullut M. Zuiko digital 14-42mm.

Part. 1

Ilosaarirock 2014 part. 1

Viikonloppuna vietettiin sitä ainutta festaria tai tapahtumaa yleensäkään, joka härättää koko Joensuun henkiin yhdeksi kokonaiseksi viikonlopuksi. Ilosaarirock, joka ei oikeasti edes ole Ilosaaressa (sellainen paikka on siis oikeasti olemassa täällä Joensuussa) keräsi monta monituista tuhatta vierasta ja tänä vuonna minäkin lukeuduin niihin. (Vain kylläkin siitä syystä, että perjantaina olin tehnyt kuusi tuntia töitä vapaaehtoisena festareiden eteen.) Ja voi että meillä oli hauskaa! Läträttiin aurinkovoiteella, kuljettiin sormet mansikassa, hymy korvissa ja syötiin epäterveellisesti. Nostettiin kädet ilmaan ja tanssittiin (jos sitä nyt tanssimiseksi voi sanoa) hyvien biisien tahtiin, kärvennyttiin auringossa, juotiin monta pulloa vettä ja nautittiin kesästä. Ja alkoholi tuoksui makealta ja tupakansavua pöllähti kasvoille edellä kulkevan tupakasta ja korvat soivat hieman vielä illallakin, koska ne korvatulpat oli tietenkin jääneet hankkimatta. Rakastin sitä kaikkea, koko ajan vain enemmän! Ihmisten naurua ja puhetta, kesäfiilistä ja korkealla porottavaa aurinkoa!

Aluksi ajattelin ettei festarointi ole ihan minun juttuni, mutta kyllä se oli! Vaikka ihmisiä oli kuin merenä kaikkialla ja oli pökerryttävän kuuma, minulla oli silti aivan mielettömän hauskaa, enkä mistään hinnasta olisi jättänyt menemättä. Sitä ihanaa fiilistä ei vain voita mikään!

Tähän postaukseen olen koonnut ensimmäiseltä päivältä eli lauantailta kuvia, joten näitä festarikuvia riittää vielä toisenkin postauksen verran ja hyvällä lykyllä myös videon.

It was a hot summer day and I was happy

Eilen minä söin ensimmäiset omasta penkistä kerätyt mansikat ja olin aika onnellinen. Oli niin lämmintä että olisi melkein tehnyt mieli lähteä uimaan ja minä odotan viikonloppua ja elämäni ensimmäisiä festareita. Illalla me katsottiin sarjaa, jossa Daniel Radcliffe näytteli ja minä en vain voinut olla ajattelematta sitä Harry Potterina. Kuulosti liikaa samalta. Ja tänään satoikin sitten vettä. Ei onneksi paljoa, mutta kuitenkin. Söin lisää mansikoita ja iltapalaksi meillä on vohveleita ja sitten katsotaan Harry Potter ja Kuoleman varjelukset. Nyt on kyllä aika ihanaa, kun on kesä.

It's finally summer!

Lauantaina oli sitten se kauan odotettu päättäripäivä ja nyt on aika outo fiilis. Olo on iloinen, mutta samalla haikea, eikä välttämättä edes vain hieman. (Voi toki johtua myös siitä, että tällä hetkellä luettavanani on The fault in our stars.) Ja aivan oikeasti tuntuu siltä, että tulevaisuus olisi jo huomenna eikä vuoden tai kahden päästä.

Eilen pistäydyttiin Joensuussa, käytiin ihanalla brunssilla aika ihanassa kahvilassa ja elokuvissa katsomassa Rio 2, jota ei kyllä tosiaan ollut ollut aikomus lähteä katsomaan. Ihan hauska, hyvä ja kepeä leffa. Kauppakeskus ei ollut auki sunnuntaina ja totta kai meiltä se oli unohtunut, joten päädyttiin haahuilemaan torin laitamille, mutta aurinko paistoi ja minulla oli oikein hyvä fiilis.

Tänään olo on tuntunut niin laiskalta, että hyvän, kun sain itseni tähän kirjoittamaan raahattua. Miten voi olla, että loman toisena päivänä olen jo suunnilleen tylsyyskuoleman partaalla? Onneksi minulla on sentään koko heinäkuuksi töitä.

Kesä(kö)

Nyt täytyy kyllä sanoa, että melkein harmittaa, kun viikonloppu vierähti lähes kokonaan sisätiloissa, vaikka ulkona oli aivan mieletön sää. Tanssiopiston esitykset verottivat nimittäin viikonlopustani aika hurjan suuren palan, mutta en kyllä valita. Ne ovat vain joka ikinen kerta yhtä kivoja, vaikka niissä on tullut ravattua 12 vuotta ja vieläpä kaksi kertaa vuodessa. Siellä on vain aina niin hyvä fiilis, vaikka nyt varmaan kaikkia vaivasikin reilusti yli 20 asteen lämpötila.

Sunnuntaiaamuna iho kuitenkin kiilsi aurinkovoiteesta ja viltti oli levitetty takapihalle auringonpalvontasessiota varten ja voi, miten kuuma silloin olikaan. Hyvää musiikkia ja välissä vilahti seassa muutama kesäbiisikin ja silloin minä oikeasti tykkäsin auringon otosta!

Ja arvatkaa, miten harmittaakin, kun koko tälle viikolle on luvattu vain suunnilleen viiden asteen lämpötiloja! Minne se kesä oikein hävisi? Ainakin minä toivon, että sääennustajille olisi tapahtunut aivan kammottava virhe, mutta valitettavasti ei kyllä siltä näytä. Tälläkin hetkellä ikkunasta näkyy pelkkää harmautta ja mittari ei hipaisekaan kymmentä astetta, hyvä kun edes viittä.

Almost summer

Ikkunasta paistaa aurinko sisään vaikka ulkona onkin vain yksi aste lämmintä ja nyt on toukokuun ensimmäinen päivä. Enää kuukausi koulua jäljellä ja kesäkesäkesä, jota kukaan ei voi olla rakastamatta. Mutta minulla ei vieläkään ole töitä ja hyvin voi olla, etten niitä saakaan. Enkä minä halua jäädä tänne, haluan kaupunkiin asumaan. Ehkä menen retkipatjalla sinne, niin kuin Sanna sanoi ja avaan parvekkeen oven aamuisin ja kuuntelen, kun aikainen liikenne hurisee. Miten aika onkaan mennyt näin nopeasti. Vaikka toisaalta viime kesästä ja Brightonista tuntuu olevan jo ikuisuus. Mutta kohta me lähdetään luokkaretkelle Helsinkiin ja siitä tulee niin mukavaa! Eikä meillä ole enää kuin kolme koetta jäljellä koko yläkoulun aikana ja sekin on ihan mieletöntä. Ja sitten edessä on vierasta ja tuntematonta.

Ajatukset ovat monesta asiasta kiertäneet päässäni vain kehää eivätkä ne ole johtaneet mihinkään. Kun kaipaan jazzin koreografiaa ja polvessani on mustelma show tunnista muistona, minä ajattelen, että mitä minä teen, kun syksyllä en pääse enää sinne tutulle ja turvalliselle pienelle tallille, josta on tullut niin rakas. Mitä minä teen mitä minä teen? En voi lopettaa ratsastamista, mutta voinko mennä tällaisena niin isoon talliin, että sinne voi melkein eksyä. En tiedä. Ehkä pitäisi kuitenkin edes käydä kokeilemassa.

Ja minä olen kuunnellut, kun linnut laulaa, kun kuulokkeista kuuluu hyvää musiikkia ja antanut silmien olla painavat vielä yhdeltätoista aamulla. Olen nauranut hauskalle elokuvalle ja haaveillut haaveillut ja haaveillut. Ja välillä minä tykkään kirjoittaa näin, hieman taiteellisemmin ja ajatella, ettei haittaa vaikkei minulla nyt ole kuin yksi kuva.