Catching the sunset

Muutama ilta sitten minä lähdin metsästämään auringonlaskua ja leikin luontovalokuvaajaa. Sormet kohmettuivat viimassa ja olisi tehnyt mieli ajaa pyörällä ilman käsiä kädet taskuissa, mutta enhän minä osannut. Vastaan käveli lähinnä koiranulkoiluttajia ja yksi suloisen näköinen perhe. Tallille on nykyään kivaa mennä ja minulla on oikeastaan aika hyvä fiilis, vaikka tämän blogin kanssa pää lyökin tyhjää. Ikinä ei ole kuvia, kirjoitettavaa tai sitten olen vain liian väsynyt tuottamaan järjellistä tekstiä enemmän kuin kaksi riviä. Ärsyttävää! Mutta eilen oli aika kivaa, kun käytiin kavereiden kanssa katsomassa Jos vielä jään. Ei ehkä niin hätkähdyttävän hyvä kuin Tähtiin kirjoitettu virhe, mutta katsomisen arvoinen silti. Ja syysloma lähenee koko ajan ja silloin minä olen menossa Helsinkiin. En malttaisi odottaa!

Thoughts on photography

Viimepäivinä olen paljon miettinyt valokuvausta ja sitä, mitä se itselleni merkitsee. Koska en ole mikään maailman mahtavin valokuvaaja, en tule antamaan mitään vinkkejä parempiin kuviin, vaan kerron vain, mikä siinä itseäni kiehtoo ja mikä on minulle tärkeää.

Kovin pitkäänhän minä en valokuvausta ole varsinaisesti harrastanut, mutta aina se on minua kiinnostanut. Nyt tämän viimeisen vuoden aikana siitä on kuitenkin tullut valtavan tärkeää minulle, enkä edes osaa varsinaista syytä selittää. On vain niin kiehtovaa saada pysäytettyä joku tärkeä hetki kuvaan ja se säilyy siinä ikuisesti.

Kun katselin vuoden takaisia kuviani Englannista, huomasin, että suurin osa kuvista oli aivan täysin pelkkiä pikaräpsyjä aivan mistä sattui. Vaikka kaikki kuvat olivatkin aivan mielettömän kehnon laatuisia, oli niissä silti jotakin, tarinaa ja muistoja.  Vielä silloin vuosi sitten kuitenkin ajattelin, että se kuvan laatu on kaiken avain. Se parantaa hieman kehnosta kohteesta otetun kuvan, antaa siihen tunnelmaa ja vaikka mitä muuta, enkä silloin oikein osannut arvostaa niitä pikaräpsyjäni. Nyt vuoden jälkeen olen kuitenkin huomannut, ettei se laatukaan välttämättä siitä kuvasta täydellistä tee. Vasta aivan äskettäin tajusin, että tunnelman siihen kuvaan tekee se itse kuvauskohde. Onhan se tietenkin isossa osassa se kuvan laatu, mutta ne tulevat mielestäni kuitenkin vasta itse sen kohteen ja tarinan jälkeen. Mielestäni on aivan mielettömän tärkeää, että kuvan taustalla on jotakin. Jotakin, mikä tekee siitä kuvasta tärkeän. Oma haaveeni ja tavoitteeni olisi saada ihania spontaaneja ja tärkeistä hetkistä olevia kuvia taltioitua sellaisina kuin ne juuri ovat. Aitoja tunteita ja fiiliksiä. Ja tämän voin oikeasti sanoa olevan vaikeaa. Ainakin itselleni.

Totta kai haluan tulla myös teknisesti lahjakkaaksi valokuvaajaksi, sillä ihailen valtavasti niitä ihmisiä, jotka saavat tallennettua kuviinsa hienoja valoja ja värejä ja kuvat ovat vielä kaiken kukkuraksi todella tarkkoja. Mutta ennen kaikkea minä haluan ikuistaa pieniä, mutta myös niin suuria ja tärkeitä hetkiä elämästäni.

Ilosaarirock 2014 part. 2

Kuvia toiselta päivältä, eli sunnuntailta, joka oli vähintäänkin yhtä mahtava ja paahtavan kuuma kuin lauantai. Kamerana on toiminut kaikkien kuvien otossa Olympus PEN mini E-PM2  ja objektiivina kameran mukana tullut M. Zuiko digital 14-42mm.

Part. 1

Ilosaarirock 2014 part. 1

Viikonloppuna vietettiin sitä ainutta festaria tai tapahtumaa yleensäkään, joka härättää koko Joensuun henkiin yhdeksi kokonaiseksi viikonlopuksi. Ilosaarirock, joka ei oikeasti edes ole Ilosaaressa (sellainen paikka on siis oikeasti olemassa täällä Joensuussa) keräsi monta monituista tuhatta vierasta ja tänä vuonna minäkin lukeuduin niihin. (Vain kylläkin siitä syystä, että perjantaina olin tehnyt kuusi tuntia töitä vapaaehtoisena festareiden eteen.) Ja voi että meillä oli hauskaa! Läträttiin aurinkovoiteella, kuljettiin sormet mansikassa, hymy korvissa ja syötiin epäterveellisesti. Nostettiin kädet ilmaan ja tanssittiin (jos sitä nyt tanssimiseksi voi sanoa) hyvien biisien tahtiin, kärvennyttiin auringossa, juotiin monta pulloa vettä ja nautittiin kesästä. Ja alkoholi tuoksui makealta ja tupakansavua pöllähti kasvoille edellä kulkevan tupakasta ja korvat soivat hieman vielä illallakin, koska ne korvatulpat oli tietenkin jääneet hankkimatta. Rakastin sitä kaikkea, koko ajan vain enemmän! Ihmisten naurua ja puhetta, kesäfiilistä ja korkealla porottavaa aurinkoa!

Aluksi ajattelin ettei festarointi ole ihan minun juttuni, mutta kyllä se oli! Vaikka ihmisiä oli kuin merenä kaikkialla ja oli pökerryttävän kuuma, minulla oli silti aivan mielettömän hauskaa, enkä mistään hinnasta olisi jättänyt menemättä. Sitä ihanaa fiilistä ei vain voita mikään!

Tähän postaukseen olen koonnut ensimmäiseltä päivältä eli lauantailta kuvia, joten näitä festarikuvia riittää vielä toisenkin postauksen verran ja hyvällä lykyllä myös videon.

It was a hot summer day and I was happy

Eilen minä söin ensimmäiset omasta penkistä kerätyt mansikat ja olin aika onnellinen. Oli niin lämmintä että olisi melkein tehnyt mieli lähteä uimaan ja minä odotan viikonloppua ja elämäni ensimmäisiä festareita. Illalla me katsottiin sarjaa, jossa Daniel Radcliffe näytteli ja minä en vain voinut olla ajattelematta sitä Harry Potterina. Kuulosti liikaa samalta. Ja tänään satoikin sitten vettä. Ei onneksi paljoa, mutta kuitenkin. Söin lisää mansikoita ja iltapalaksi meillä on vohveleita ja sitten katsotaan Harry Potter ja Kuoleman varjelukset. Nyt on kyllä aika ihanaa, kun on kesä.

Happy midsummer!

Saturday depression

Lauantaina olin masentunut. Taas kerran kuvat olivat menneet aivan pipariksi ja se ärsytti aivan suunnattomasti. Iltapäivä vietettiin kuitenkin Gleen neljättä kautta katsoen ja samalla kaivelin kaverin kirjakaapista muutaman valokuvauskirjan. En tiedä onko niistä hyötyä, koska niissä on tosi paljon asiaa Canonin kameroihin liittyen. Sen ainakin tiedän, ettei hyvä kalusto tee välttämättä autuaan onnelliseksi tai, että silloin saisi joka tapauksessa täydellisiä kuvia. Itsestä se osaaminen lähtee, se kamera on vain tekemässä siitä mahdollista. Ehkä itse odotin liikoja ja juuri tuota, että totta kai ne kuvat onnistuu nyt, kun minulla on hyvä kamera. No, toisin kävi ja korkealta putoaminen sattui. Kerkisin jo luulla, että kamerassani olisi jokin perustavanlaatuinen vika, joka ei siihen kuuluisi, koska kuvista tuli ulkona hyvässä valossa pikselisiä ja rakeisia. Luultavasti siinä ei kuitenkaan ole, tai toivottavasti ei ainakaan, mutta voisi kuitenkin jokatapauksessa olla aihetta ostaa toinen putki. Ja opetella kuvamaan, opetella kovasti.

Aamun masennuksesta ja armottomasta ärsytyksestä selvittyäni meillä oli vallan mukava ilta. Gleetä katsottiin viisi ensimmäistä jaksoa ja voitte vain arvata, kuinka tekisi mieli katsoa lisää nyt heti, kun se boksi sattuu tuossa vieressä hyllyllä nököttämään. Päätettiin jo kuitenkin kavereiden kanssa, että Gleetä katsotaan yhdessä, joten odottaa on nyt vain jaksettava.

Auringon paahteessa

Eilen tein ihanan kukkaseppeleen, luin kirjaa auringossa, otin kuvia ja yritin kärventää itseäni hieman ruskeammaksi auringossa. Vili oli läkähtyä ulkona ja minä olin rakastunut kesään ja siihen lämpöön! Okei, oli ehkä hieman liian kuuma, mutta nyt en valita, sillä eivät nämä helteet ikuisesti kestä.

Keskiviikosta pitää myös mainita sen verran, että silloin minä kävin ihan oikeasti lenkillä. Siis juoksemassa ja vielä pidin siitä! Ja se onkin jo aika harvinaista tällaiselle laiskamadolle, kuin minä. Sannan kanssa yritetäänkin ottaa se tavaksi näin kesällä, joka toivottavasti jatkuu vielä syksylläkin. Ehkä minä tähtään syksykuntoon, kun kaikki muut tähtäävät kesäkuntoon.

After the rain

Olympus PEN mini E-PM2 + 14-42mm f/3,5 - ISO-200, f/4,5, 1/200

Olympus PEN mini E-PM2 + 14-42mm f/3,5 - ISO-200, f/3,5, 1/125

Olympus PEN mini E-PM2 + 14-42mm f/3,5 - ISO-200, f/3,5, 1/200

Olympus PEN mini E-PM2 + 14-42mm f/3,5 - ISO-200, f/3,5, 1/200

Olympus PEN mini E-PM2 + 14-42mm f/3,5 - ISO-200, f/3,5, 1/200

Olympus PEN mini E-PM2 + 14-42mm f/3,5 - ISO-200, f/3,5, 1/125

Hieman kuvia tältä päivältä, kun kaikkialla oli vielä kosteaa sateen jäljiltä. Näistä asetuksista, mitkä nyt näkyy jokaisen kuvan alla saa ja pitää ehdottomasti laittaa kommenttia, jos jokin on ihan vinksallaan, sillä nämä on säädetty ihan sen mukaan, mikä on omasta mielestäni hyvältä näyttänyt.

Olympus PEN e-pm2

Voi tätä materialismionnea! Perjantaina sain pitkään odotetun paketin postista, jossa vihdoinkin tuli se Olympuksen PEN mini e-pm2-kamera. Ja voi kuinka minä olenkaan siihen tyytyväinen. Enhän minä sitä vielä mitenkään ihmeellisesti osaa käyttää, mutta kyllä sen kuvien laadullisen eron näkee varmaan ihan kuka tahansa niihin entisiin kännykkäräpsyihin verrattuna. Kamera on vielä niin pieni ja mukavan näköinenkin! Ja kyllä minä sillä vielä kuvaamaan opin, kunhan ensin hieman harjoittelen. Voi olla, että vielä hieman pidempään tätä kokeiltuani kirjoitan jotakin arvostelua tai muuta vastaavaa, mutta näin pelkän parin päivän kokeilun jälkeen minulla ei muuta sanottavaa tästä kamerasta ole kuin, että onhan tämä aika hieno.