Kuinka saada lisää lukijoita?

Nyt en ole tulossa kirjoittamaan vinkkejä, kuinka lukijamääräsi lähtee nousukiitoon, vaikka se ehkä siltä alkuun vaikuttikin, vaan omia ajatuksiani lukijoiden saamisesta yleensä ja siitä, kuinka vaikeaa nykyään on uusien blogien päästä näkyviin.

Oma blogini, kuten kaikki sen varmaan huomaavat, on hyvin pikkiriikkinen ja se rupeaa ärsyttämään joinakin päivinä aivan suunnattomasti. Ei sen takia, että olisin huomionkipeä, vaan sen takia, että haluni kehittyä bloggaajana ja edetä siinä on hyvin suuri. Ja nämä eivät toteudu ainakaan kaikiltaosin ilman sitä, ei edes niin pientä eteenpäin vievää voimaa, kuin lukijajoukkoa. Onko teilläkin samoja ajatuksia? Itse ainakin pohdin tätä asiaa joskus enemmän ja joskus vähemmän, mutta vasta tänä aamuna päätin kirjoittaa jonkinlaista mielipidepostausta asiasta.

Nykyisin blogeja luodaan niin tiuhaan tahtiin, että luonnollisesti jotkut blogit jäävät toisten jalkoihin, mutta miten sitten saataisiin ne potentiaaliset uudet blogit näkyviin. Siihen ei oikeastaan ole kovin hyviä keinoja, ainakaan omasta mielestäni. Onhan niitä olemassa vaikka millaisi blogilistauksia Bloglovinista ihan perinteiseen foorumilla mainostamiseen asti, mutta yleensä ne eivät riitä. Tässä vaiheessa monille tulee mieleen, ettei blogi ole yksinkertaisesti tarpeeksi hyvä tai kiinnostava, mutta minä ainakin uskon monien pientenkin blogien olevan erittäin hyviä, vaikka heillä ei olisi lukijan lukijaa. Ne ovat vain jääneet näiden isompien dominoivien blogien jalkoihin. Totta kai minä ihailen kovin suuresti kaikkia bloggaajia, jotka ovat saaneet kasaan tuhatpäisen yleisön, enkä epäile hetkeäkään, etteikö sen eteen olisi tehty paljon töitä, mutta se on hyvin valitettavaa, kuinka monet pienet ja uudet blogit jäävät aivan varjoon, eivätkä saa edes mahdollisuutta kehittyä tai kasvaa. Koska minä ainakin uskon, että monet blogit ovat erittäinkin hyviä, niitä vain ei ole huomattu.

No mitä sitten on tehtävissä? Suoraan sanottuna minulla ei ole aavistustakaan, mutta jatkan ainakin yrittämistä ja toivon, että muut pienet ja uudet blogit tekevät samoin. Jos sinulla on halua kirjoittaa, olet kiinnostunut bloggaamisesta ja olet hyvin hyvin sitkeä ja sinulla on myös innostusta kehittyä, lukijoiden saaminen ei ehkä olekaan mahdotonta tai ainakin toivon niin. Itse en ainakaan ole vielä luovuttanut sen suhteen.

It's finally summer!

Lauantaina oli sitten se kauan odotettu päättäripäivä ja nyt on aika outo fiilis. Olo on iloinen, mutta samalla haikea, eikä välttämättä edes vain hieman. (Voi toki johtua myös siitä, että tällä hetkellä luettavanani on The fault in our stars.) Ja aivan oikeasti tuntuu siltä, että tulevaisuus olisi jo huomenna eikä vuoden tai kahden päästä.

Eilen pistäydyttiin Joensuussa, käytiin ihanalla brunssilla aika ihanassa kahvilassa ja elokuvissa katsomassa Rio 2, jota ei kyllä tosiaan ollut ollut aikomus lähteä katsomaan. Ihan hauska, hyvä ja kepeä leffa. Kauppakeskus ei ollut auki sunnuntaina ja totta kai meiltä se oli unohtunut, joten päädyttiin haahuilemaan torin laitamille, mutta aurinko paistoi ja minulla oli oikein hyvä fiilis.

Tänään olo on tuntunut niin laiskalta, että hyvän, kun sain itseni tähän kirjoittamaan raahattua. Miten voi olla, että loman toisena päivänä olen jo suunnilleen tylsyyskuoleman partaalla? Onneksi minulla on sentään koko heinäkuuksi töitä.

Marin rahkapiirakka

Hihi! Eilen minä ja Sanna tehtiin piirakkaa, jonka nimi oli oikeasti Marin rahkapiirakka ja se oli oikein hyvää vaikka alkuun aika epäilyttävältä näyttikin. Kannattaa kokeilla!

POHJA

250 g voita tai leivontamafgariinia

4 dl sokeria

8 dl vehnäjauhoja

2 tl ruokasoodaa

2 rkl vaniljasokeria

1 kananmuna

2 dl piimää

TÄYTE

1 prk (200g) rahkaa

2 tl vaniljasokeria

1 sitruunan mehu

2 dl sokeeia

2 kananmunaa

Meillä oli aika innokas apuri mukana leipomassa.

Sekoita sulatettu rasva, sokerit ja kuivat aineet keskenään. Jauhojen määrä ainakin minusta tuntui aivan valtavalta, mutta kyllä ne kaikki vain menivät. Ota sitten kolmasosa taikinasta erilleen ja lisää loppuun taikinaan kananmuna ja piimä. Tässä vaiheessa pitää sekoittaa ihan hurjan huolella, koska meille taikinaan loppujenlopuksi jäi ainakin paukkuja. Levitä taikina leivinpaperilla vuoratun uunipellin päälle.

Sekoita täytteen ainekset keskenään ja levitä seos pohjan päälle. Ripottele viimeiseksi kolmannes taikinasta piirakan päälle. Paista uunin keskitasolla 175 asteessa noin 45 minuuttia. Koristele esim tomusokerilla.

Kesä(kö)

Nyt täytyy kyllä sanoa, että melkein harmittaa, kun viikonloppu vierähti lähes kokonaan sisätiloissa, vaikka ulkona oli aivan mieletön sää. Tanssiopiston esitykset verottivat nimittäin viikonlopustani aika hurjan suuren palan, mutta en kyllä valita. Ne ovat vain joka ikinen kerta yhtä kivoja, vaikka niissä on tullut ravattua 12 vuotta ja vieläpä kaksi kertaa vuodessa. Siellä on vain aina niin hyvä fiilis, vaikka nyt varmaan kaikkia vaivasikin reilusti yli 20 asteen lämpötila.

Sunnuntaiaamuna iho kuitenkin kiilsi aurinkovoiteesta ja viltti oli levitetty takapihalle auringonpalvontasessiota varten ja voi, miten kuuma silloin olikaan. Hyvää musiikkia ja välissä vilahti seassa muutama kesäbiisikin ja silloin minä oikeasti tykkäsin auringon otosta!

Ja arvatkaa, miten harmittaakin, kun koko tälle viikolle on luvattu vain suunnilleen viiden asteen lämpötiloja! Minne se kesä oikein hävisi? Ainakin minä toivon, että sääennustajille olisi tapahtunut aivan kammottava virhe, mutta valitettavasti ei kyllä siltä näytä. Tälläkin hetkellä ikkunasta näkyy pelkkää harmautta ja mittari ei hipaisekaan kymmentä astetta, hyvä kun edes viittä.

To Helsinki and back

Nyt on Helsingissä käyty ja kyllä vain oli hauskaa! Linjurin nokka kääntyi yhden aikoihin kohti Helsinkiä ja heti alkuun laitettiin Netflixistä leffaa pyörimään. Linkassa istuessa mietittiin, kuinka Helsingissäkin vaikuttaa kaikki olevan mahdollista näin maalaishiiren näkökulmasta ja silloin hurrattiin, kun hotellin pihaan saavuttiin. Heti ensimmäiseksi jakauduttiin huoneisiin ja sitten Hesburgerin kautta nukkumaan.

Linnanmäki oli tietenkin se kohokohta, mutta kyllä se ihan Helsingin kaduillakin käveleminen oli hienoa, vaikka molemmissa pikkuvarpaissa oli hiertymät ja lämpötila oli reilusti yli 20 astetta. Laitteissa saatiin päät sekaisin, syötiin hattaraa ja minä kävin elämäni ensimmäistä kertaa raketissa ja pidin silmät kiinni. Nyt mietin, ettei olisi ehkä kannattanut, sillä maisemat olisivat olleet varmaan huikeat, mutta silloin pelotti. Ihan en siihen uuteen vapaapudotuslaitteeseen uskaltautunut, enkä kyllä luultavasti vielä seuraavallakaan kerralla, sillä hieman tahtoo nuo korkeat paikat pelottaa, mutta kyllä Lintsillä voi pitää hauskaa vaikka pysyisikin erossa pää alaspäin menevistä laitteista.

Luonnontieteellissessä museossa käytiin katsomassa eläinten luurankoja ja Ateneumissa muumeja ja vielä viimeisenä aamuna Heurekassa, josta saatiin ihan omalla naamalla varustetut kolikotkin mukaan. Ensialkuun kuvittelin, että Ateneumissa viimeistään tulisi tylsää, mutta loppujen lopuksi se olikin aika mukavaa katsella Tove Janssonin hienoja maalauksia ja tietenkin niitä muumeja. Ja Heureka oli ihan yhtä kiinnostava kuin ennenkin. Ja arvatkaas! Meidän luokka pääsi telkkariinkin! Miten voi olla mahdollista, että Enon pikkiriikkisestä koulusta tuleva luokka pääsee ensimmäisellä Helsingin reissullaan telkkariin. No ei kyllä voi olla muuta kuin ylpeä.

Vähän kyllä jäi harmittamaan, kun kaupoista ei aivan löytynyt sitä, mitä olin varsinaisesti lähtenyt hakemaan, eli niitä nahkahousuja ja boyfriend-farkkuja. Ainahan ei voi onnistaa. Ne vaatekappaleet, jotka kuitenkin käteen tarttuivat näette luultavasti myöhemmin asukuvista, joita toivottavasti saan pian otettua, nyt vain ilma näyttää niin masentavan harmaalta, ettei tekisi mieli avata verhoja aamulla ollenkaan, saati sitten mennä ulos värjöttelemään.

Haikea fiilis oli pois tullessa varmaan kaikilla, mutta silti linkassa soi kesäbiisit ja mukana laulettiin se mikä osattiin. Opettajien kanssa pelattiin korttia ja naurettiin ja sillä hetkellä opettajatkin tuntuivat enemmän kavereilta kuin opettajilta. Perjantai-iltana kotiin päästyäni tuli melkein ikävä sitä porukkaa, millä oltiin oltu tien päällä, sillä meillä oli ollut vain niin mukavaa yhdessä, kun oltiin kannustettu Suomi voittoon Kanadasta ja vaikka mitä muuta. Sanomattakin siis selvää, että meillä oli aivan mielettömän hauskaa yhdessä enkä kyllä millään vaihtaisi sitä aikaa pois. Päinvastoin, voisin tehdä kaiken tuo uudestaan vaikka heti nyt.

Nyt täytyy kyllä tunnustaa, ettei siitä minun videoprojektista oikein mitään tullut, mutta voi olla, että erillisessä postauksessa saatte nähdä pari videontynkää, jotka sain otettua reissusta. Ehkä yritin haukata liian ison palan näin heti alkuun, joten voi olla, että tässä lähipäivinä yritän tehdä jonkin höpöttelyvideon, joka on ehkä hieman helpompi toteuttaa, kuin kolmen päivän mittainen matkavideo.

So much fun!

Viikonloppuna meillä oli niin hauskaa Vaiviossa isosleireilemässä! Naurettiin, laulettiin syötiin hyvin ja nukuttiin aivan liian vähän, mutta siitäkin huolimatta meillä oli mukavaa! Oli niin lämmintä ja minä kun olin varautunut matkaan pelkillä pitkähihaisilla ja vain yhdellä T-paidalla. Uimassa ei sentään käyty, mutta varpaat minä kastelin rantavedessä ja olen kyllä edelleen sitä mieltä, että minä menen uimaan vasta kesäkuussa. Ah! Kaikki nämä kuvatkin huutavat vain hauskaahauskaahauskaa enkä minä oikeastaan mitään muuta osaisi sanoakaan! Onneksi näitä leirejä jatkuu vielä yhden vuoden ajan.

Sanna

Mutta huomenna me ysiluokkalaiset ollaan lähdössä Helsinkiin! Vielä olisi ihan hirveästi tekemistä, enkä minä yhtään tiedä olenko minä jo pakannut kaikki, luultavasti en, mutta silti minä halusin tulla nämä kuvat vielä ennen lähtöä tänne laittamaan. Ja arvatkaas, mitä minä yritän tehdä tästä reissusta? Videon! Jotenkin olen ihan hirmuisen innoissani siitä, vaikkei minulla ole haisuakaan, millaisen minä siitä haluaisin tai edes miten kuvaisin, mutta ainakin minä yritän. Perjantaina me tullaan takaisin ja sitten viikonloppuna onkin jo Tanssiopiston kevätnäytökset, joten sinne asti täällä blogin puolella on hiljaista, mutta sitten, kun tulen takaisin minulla on niin paljon kerrottavaa, kuvia ja ehkä se videokin.

After the rain

Olympus PEN mini E-PM2 + 14-42mm f/3,5 - ISO-200, f/4,5, 1/200

Olympus PEN mini E-PM2 + 14-42mm f/3,5 - ISO-200, f/3,5, 1/125

Olympus PEN mini E-PM2 + 14-42mm f/3,5 - ISO-200, f/3,5, 1/200

Olympus PEN mini E-PM2 + 14-42mm f/3,5 - ISO-200, f/3,5, 1/200

Olympus PEN mini E-PM2 + 14-42mm f/3,5 - ISO-200, f/3,5, 1/200

Olympus PEN mini E-PM2 + 14-42mm f/3,5 - ISO-200, f/3,5, 1/125

Hieman kuvia tältä päivältä, kun kaikkialla oli vielä kosteaa sateen jäljiltä. Näistä asetuksista, mitkä nyt näkyy jokaisen kuvan alla saa ja pitää ehdottomasti laittaa kommenttia, jos jokin on ihan vinksallaan, sillä nämä on säädetty ihan sen mukaan, mikä on omasta mielestäni hyvältä näyttänyt.