Maailma oli aika harmaa vuoden viimeisenä päivänä. Kaikki näytti siltä samalta tasaisen valkealta ja minä mietin, että enhän ole jättänyt mitään tärkeää tekemättä vuonna 2014. Kyllä luultavasti olin, montakin asiaa, mutta silloin niille ei enää mitään mahtanut, koska mikään ei oikeastaan tapahdu kuin elokuvissa. Olisi tehnyt mieli repäistä ja tehdä jotakin hurjaa, mutta ennen sitä minun ehkä olisi pitänyt jotenkin hairahtaa, että se olisi minulta mahdollista. Siispä mitää sen kummempaa ei minulle tapahtunut. Lähes koko pieni Enon asukaskunta näytti taas kokoontuneen torin laidalle katsomaan ilotulitusta ja hetken oli sellainen ihana kupla, jonka läpi kaikki näytti niin onnelliselta. Kyllä minä olinkin onnellinen ja minulla oli ihan hauskaa ja olin aika innoissanikin, mutta ehkä ensi vuodeksi minä keksin jotakin hurjaa. Saahan sitä aina ainakin toivoa.
-----
The world was quite grey on the last day of the year. Everything seemed so blurry white and I hoped that I haven't left anything undone in 2014. Yes, I probably have but then I couldn't done anything because life is not a movie. I would have liked to do something little bit crazy but before that I would have probably gone mad that it would have happened. So, nothing very special didn't happen for me. Almost everybody in Eno had gathered next to the square to watch fireworks and at the time everything felt quite happy. I was happy and I had fun and I was quite excited too but maybe next year I come up with something little bit crazy. At least you can always hope.
No comments:
Post a Comment