Little things that make me happy

Enää yksi koe jäljellä ja minulla on iso kupillinen suklaakeksejä. Kuuntelin Emma Watsonin aika vaikuttavan puheen koskien feminismiä ja huomasin, että minulla on taas aika onnellinen olo, vaikka englannin arvosana vähän pelottaa ja ulkona lämpötila on lähempänä nollaa kuin kymmentä astetta. Eihän syksy vielä voi loppua! Kurkku on pelottavasti hieman karhea ja minulla on miljoona ja yksi sivua historiaa luettavana maanantaiksi, mutta ei se oikeastaan haittaa. Joskus on vain helpompaa olla välittämättä. Se kyllä vähän ärsyttää, että suunnitelmat asukuvien ottamisesta tällä viikolla meni uusiksi, sillä yksinkertaisesti olen ollut koko viikon loukussa sisällä milloin minkäkin kirjan kanssa. Aika tylsää. Mutta tänään tajusin Sannan kanssa, että syyslomaan on enää kaksi viikko. Siis kaksi viikkoa! Ja minä olen menossa silloin Helsinkiin! Olen aika innoissani. Hihi!

(Ja nyt olen kyllä pahoillani näistä kuvista. Eihän nämä liity tähän millään lailla, eivätkä edes näytä kovin hyviltä, mutta kuten varmaan olette huomanneet, kamera on pysynyt kädessä vain  murto-osan ajastani. Toivotaan muutosta parempaan.)

Catching the sunset

Muutama ilta sitten minä lähdin metsästämään auringonlaskua ja leikin luontovalokuvaajaa. Sormet kohmettuivat viimassa ja olisi tehnyt mieli ajaa pyörällä ilman käsiä kädet taskuissa, mutta enhän minä osannut. Vastaan käveli lähinnä koiranulkoiluttajia ja yksi suloisen näköinen perhe. Tallille on nykyään kivaa mennä ja minulla on oikeastaan aika hyvä fiilis, vaikka tämän blogin kanssa pää lyökin tyhjää. Ikinä ei ole kuvia, kirjoitettavaa tai sitten olen vain liian väsynyt tuottamaan järjellistä tekstiä enemmän kuin kaksi riviä. Ärsyttävää! Mutta eilen oli aika kivaa, kun käytiin kavereiden kanssa katsomassa Jos vielä jään. Ei ehkä niin hätkähdyttävän hyvä kuin Tähtiin kirjoitettu virhe, mutta katsomisen arvoinen silti. Ja syysloma lähenee koko ajan ja silloin minä olen menossa Helsinkiin. En malttaisi odottaa!

I'm tired but still happy

Koeviikko alkoi eilen äidinkielen kokeella ja minä olen jo nyt väsynyt, kuvia ei ole, paitsi muutama hassu räpsy, eikä oikeastaan kirjoitettavaakaan, mutta minä ostin eilen valtavan hienot vaaleanruskeat housut ja aurinko paistaa edelleen. Mutta kaikesta tästä huolimatta minä tunnen oloni aika onnelliseksi. Aika hassua.

Tänään kuitenkin kävelin kamera kaulassa koulun jälkeen ja keräsin muutaman oudoksuvan katseen, enkä kiirehtinyt vaikka edessä muutaman metrin päässä paloi suojatiellä vihreä valo. Huomasin myös, että blogillani on jo kymmenen lukijaa. Hihii! Pitäisikö nyt keksiä jotakin spesiaalia tämän tasaluvun kunniaksi, sillä enhän minä ole yhtikäs mitään valmiiksi suunnitellut, koska en olettanut tämän päivän tulevan välttämättä koskaan. Kiitos teille!

Tuntui hetken voittajalta

Mitäs minulle tällä hetkellä kuuluu? Ei oikeastaan mitään ihmeellistä, netti pätkii täällä korvessa oikein urakalla, eikä löydy sanoja omia ajatuksia kuvaamaan. Tänään käytiin laskettelemassa koulun kanssa ja kivaa oli taas vuoden tauon jälkeen huristella laudalla rinnettä alas. Pianotutkintoon on enää reilu kaksi viikkoa ja se ahdistaa. Kevät tulee nopeastinopeastinopeasti. Se on hyvä ja ihana asia, mutta silti minä haluaisin ajan pysähtyvän edes joskus, hetkeksi.

Olen tehnyt musiikista itselleni viime päivinä henkireiän ja Chris Colferin äänestä, johon hukun vain joka kerta uudelleen. Olen haaveillut kaikesta suuresta, sitten palannut kovaa vauhtia takaisin maan pinnalle ja tajunnut, ettei tämäkään haave toteudu ehkä koskaan. Sitten ajattelin, ettei se toteudu ainakaan silloin, jos ajattelen näin. Tuntui hetken voittajalta.

Something about my weekend

Tästä on tarkoitus tulla Chris Colfer, mutta ainakin tällä hetkellä se näyttää melkeimpä enemmän Justin Bieberiltä.

Oikein mukava viikonloppu takana Gleen, kavereiden ja hyvän syömisen parissa. Kolmas tuotantokausi on jo yli puolen välin menossa enkä kyllä vieläkään ole kyllästynyt siihen.

Tänään käytiin pitkästä aikaa tallilla ja oli ihan mielettömän kivaa hypätä taas hevosen selkään, vaikka lähtiessä laiskottikin niin hirveästi, että melkein jo mietin viitsiikö edes lähteä. Hauskaa kuitenkin oli keikkua siellä selässä ilman satulaa ja aina sitä kummasti piristyy, kun pääsee sinne tallin pihaan asti.

Huomenna olisi tarkoitus käydän Joensuussa kampaajalla ja shoppailemassa Sannan kanssa ja loppuloma luultavasti meneekin sitten Netflixin kokeiluversion hyvien sarjojen ja elokuvien parissa.

Hauskaa lomaa nyt kaikille, keillä se nyt tällä hetkellä on ja muistakaa rentoutua kunnolla, sillä vielä on edessä pitkä kevät ennen kesää!

Monday, Monday!

Ulkona on niin mielettömän huono ilma, että tekisi mieli juurtua sisälle ja pysyä siellä kevääseen saakka. Harmillisesti se ei kuitenkaan ole mahdollista, sillä tänään alkoi yhteishaku ja ensi viikolla on loma ja huomenna ollaan menossa meidän luokan tyttöjen kanssa spinningiin. Mukavaa! Lukion valintakorttikin olisi täytettävä ja tällä hetkellä minun ensimmäisen vuoden kurssisaldo näyttää 39:ää, joka on kyllä ehkä hieman liikaan. Jostakin olisi siis vähennettävä, mutta en todellakaan tiedä, mistä.

Pianotunti meni harvinaisen hyvin ja oikeastaan minulla oli ihmeellisen hyvä fiilis maanantaiksi. Kaivoin kaapista kourallisen rusinoita ja istuin hetkeksi Vilin viereen lattialle. Sekin oli aika mukavaa, vaikka takaraivossa kolkuttikin ajatus ruotsin ja saksan kokeisiin lukemisesta. Se ei sitten olekaan ihan niin mukavaa, mutta jotenkin en vain jaksanut tänään välittää vaikka syytä ehkä olisikin ollut.

Viikkokatsaus nro. 1

Minun viikko on koostunut lähinnä näistä asioista. Gleestä, musiikista, Cosmopolitanin lueskelemisesta, musiikin ylimääräisista harjoituksista ystävänpäiväkonsertin takia ja tietenkin on tullut otettua myös muutama kuva omasta naamasta.

Sunnuntai alkoi ihanasti Glee-maratonilla kavereiden kanssa ja koska ei saatu katsottua toista tuotantokautta kokonaan, jatkoimme katsomista parin jakson verran tänään. (En vain voi sanoa tarpeeksi usein, kuinka söpö Kurt onkaan. Jakaako joku tämän ajatuksen kanssani?) Uusin Cosmopolitan lähti mukaan Joensuusta lauantaina, joten sitä on tullut luettua ja olen yhä useammin miettinyt, että minun pitäisi tilata se ihan tänne kotiin asti, ettei tarvitsisi kaupasta käydä ostamassa. Sitten on ollut miljoonat ja taas miljoonat lisätreenit ystävänpäiväkonserttia varten. Ei siinä mitään, kyllä minä tykkään musiikista, kovastikin, mutta eilen se ainakin tuli jo korvista ulos, sillä pääkin oli niin kipeä, että tuntui kuin se räjähtäisi. Ja se jos mikä on harvinaista, sillä minulla ei oikeasti olen melkein milloinkaan pää kipeänä.

Eilen oli aivan mahtavaa olla pitkästä aikaa tanssisalilla, sillä muutamat kerrat olivat jääneet valitettavasti väliin. Tehtiin nykytanssissa duettoja yllätys ylläty, minä ja Sanna olimme pari. Voi, miten ylpeä olenkaan meistä, sillä ainakin minusta siitä tuli mahtava! Kumpa voisin näyttää sen jotenkin täällä, mutta en saa valitettavasti mitenkään kuvattua sitä videolle.

Tästä tuli kyllä aivan täysin höpöttelypostaus, mutta ehkä näin on ihan kiva välillä. Hauskaa keskiviikkoiltaa kaikille!

Sinisiä ja kylmiä päiviä

Ulkona on niin kylmä! Koulusta kotiin tullessa linja-autossa soi One Directionin Story of my life ja minun varpaat olivat tunnottomat kylmästä. Kotitietä kävellessä posket ja nenä punehtuivat ja hengitys huurusi pakkasessa.

Minulle ei kuulu mitään ihmeellistä. Kamera ei ole kulkenut oikeastaan mukana enkä ole käynytkään missään muualla kuin koulussa ja tanssitunneilla. Tekisi niin mieli lähteä shoppailemaan, mutta tällä hetkellä ei vain päivissä riitä tunnit. Helsingissäkin tekisi mieli käydä, mutta sekään ei onnistu kuin korkeintaan hiihtolomalla.

Silti olen ollut oikein tyytyväinen olooni. Koulussa on naurettu paljon ja aurinko on paistanut ulkona harvinaisen usein. Pieni melankolia on välillä yrittänyt pyrkiä esille, mutta olen onnistunut torjumaan sen aika hyvin. Viime päivinä on tullut luettuakin tosi paljon ja siinä onkin sitten unohtunut kaikki tärkeämpi ja myös vähän vähemmänkin tärkeä.

Sunny Sunday

Kaulakoru H&M // Paita Bik Bok // Jakku Cubus // Housut Vero Moda // Kengät Jostakin Saimaalta

Eilen oli väsynyt fiilis ja vähän melankolinenkin. Mitään en saanut kunnolla tehdyksi, vaikka tekemistä olisi ollut kuinka paljon. Kävin tanssitunnilla ja voi kuinka ihastuinkaan meidän aloittamaan uuteen sarjaan. Hieman lyyrisempää jazzia kuin aikaisemmin, rakastuin siihen aivan heti. Eilinen menikin muuten kirjaa lukiessa vaikka katselin minä pieniä kivoja sisustusjuttuja uuteen tulevaan huoneeseeni. Ihmeellistä, miten noinkin pienestä asiasta voi tulla hyvälle tuulelle, sillä minä ainakin tulin. Pelkästään siitä, kun katselin sisustuskauppojen nettisivuja.

Tänään aamulla heräsin vähän yli seitsemän ja se jos mikä oli aivan ihmeellistä. Yleensä en jaksaisi edes kouluun nousta siihen aikaan, saatikaan sitten viikonloppuna. Ei minua kuitenkaan ole väsyttänyt tavallista enempää, vaikka heräsinkin kukonlaulun aikaan. Ehkä voin kerrankin sanoa, että olen nukkunut tarpeeksi. Koko päivän on taas ollut oikein aurinkoista ja voi miten ihanaa olikaan katsella ulos, kun hanki kimalteli auringon ja kovan pakkasen vaikutuksesta. Harvinaisia tällaiset päivät, vaikka näitä onkin sattunut jo ehkä kolme ainakin lähes peräkkäin. Tänään olen myös haaveillut uudesta kamerasta, sillä minun tekisi hirveästi mieli ostaa Olympuksen PEN mini epm-2, (Kirjoitetaanko se edes noin?) mutta eihän minulla tietenkään ole sellaiseen kameraan rahaa. Äkkirikastumista siis odotellessa.

Happy Sunday

Kädet ja jalat huutavat hallelujaa, mutta minulla on hyvä fiilis. Nyt on kevään kaksi ensimmäistä tanssitreeniä takana enkä ollut aiemmin huomannutkaan, kuinka olinkaan ikävöinyt takaisin treenaamaan joululoman jälkeen. Vaikka lähes kaikki mahdolliset paikat ovatkin kipeinä, ei fiilis voisi olla parempi. Vaikka niitä lihaskuntoja tehdessä päällimmäisenä ajatuksena onkin ehkä en jaksa, en pysty, niin sen jälkeen on kyllä voittajaolo.

Tällä hetkellä väsyttää hieman ja ajatus huomenna olevasta maanantaista ei houkuttele muulta osin, kuin että pääsee kirjastoon lainaamaan uuden kirjan, mutta silti olen tällä hetkellä onnellinen. Aika harvinaista tällainen pirteys ainakin minulle, enkä todellakaan tiedä, mistä tämä johtuu, mutta en valita. Toivottavasti tällaisia päiviä on vielä monia monia lisää.

Musiikkiakin on tullut kuunneltua oikein urakalla. Tai oikeastaan lähes pelkästään One Directionia. Älkää nyt säikähtäkö, sillä kyllä, minä fanitan tuota aivan ihanaa poikabändiä. Kuuntelenhan minä toki muutakin musiikkia, mutta tällä hetkellä Spotifysta on soinut One Direction.