Little strawberry picnic

shirt & skirt Urban Outfitters | shoes Vagabond | shades from Ilosaarirock | watch Urban Outfitters | rings Bik Bok

Jossakin festaroinnin välissä, sunnuntaiaamuna, tai oikeastaan päivällä, minä ja Sanna käytiin torilta mansikoita ja syötiin ne puistossa puun alla. Hiukset oli sotkunutturalla ja jalkoihin painui kuvat nurmikosta. Puhuttiin valokuvaamisesta ja Sannan aivan ihanasta uudesta filmikamerasta, jonka takia minäkin rupesin ajattelemaan, että minunkin on saatava kuvani jonnekkin muuallekin, kuin tänne blogiin. Jonnekkin konkreettisesti näkyville. Täytynee ehkä kehitellä jotakin. Oli ihanan lämmintä ja mukavaa vain istua ja olla, syödä mansikoita ja katsoa, kuinka ihmisiä vaelsi hiljalleen kohti rokkialuetta. Niitä elämän pieniä iloja. Haha!

Ilosaarirock 2014 part. 2

Kuvia toiselta päivältä, eli sunnuntailta, joka oli vähintäänkin yhtä mahtava ja paahtavan kuuma kuin lauantai. Kamerana on toiminut kaikkien kuvien otossa Olympus PEN mini E-PM2  ja objektiivina kameran mukana tullut M. Zuiko digital 14-42mm.

Part. 1

Ilosaarirock 2014 part. 1

Viikonloppuna vietettiin sitä ainutta festaria tai tapahtumaa yleensäkään, joka härättää koko Joensuun henkiin yhdeksi kokonaiseksi viikonlopuksi. Ilosaarirock, joka ei oikeasti edes ole Ilosaaressa (sellainen paikka on siis oikeasti olemassa täällä Joensuussa) keräsi monta monituista tuhatta vierasta ja tänä vuonna minäkin lukeuduin niihin. (Vain kylläkin siitä syystä, että perjantaina olin tehnyt kuusi tuntia töitä vapaaehtoisena festareiden eteen.) Ja voi että meillä oli hauskaa! Läträttiin aurinkovoiteella, kuljettiin sormet mansikassa, hymy korvissa ja syötiin epäterveellisesti. Nostettiin kädet ilmaan ja tanssittiin (jos sitä nyt tanssimiseksi voi sanoa) hyvien biisien tahtiin, kärvennyttiin auringossa, juotiin monta pulloa vettä ja nautittiin kesästä. Ja alkoholi tuoksui makealta ja tupakansavua pöllähti kasvoille edellä kulkevan tupakasta ja korvat soivat hieman vielä illallakin, koska ne korvatulpat oli tietenkin jääneet hankkimatta. Rakastin sitä kaikkea, koko ajan vain enemmän! Ihmisten naurua ja puhetta, kesäfiilistä ja korkealla porottavaa aurinkoa!

Aluksi ajattelin ettei festarointi ole ihan minun juttuni, mutta kyllä se oli! Vaikka ihmisiä oli kuin merenä kaikkialla ja oli pökerryttävän kuuma, minulla oli silti aivan mielettömän hauskaa, enkä mistään hinnasta olisi jättänyt menemättä. Sitä ihanaa fiilistä ei vain voita mikään!

Tähän postaukseen olen koonnut ensimmäiseltä päivältä eli lauantailta kuvia, joten näitä festarikuvia riittää vielä toisenkin postauksen verran ja hyvällä lykyllä myös videon.

It was a hot summer day and I was happy

Eilen minä söin ensimmäiset omasta penkistä kerätyt mansikat ja olin aika onnellinen. Oli niin lämmintä että olisi melkein tehnyt mieli lähteä uimaan ja minä odotan viikonloppua ja elämäni ensimmäisiä festareita. Illalla me katsottiin sarjaa, jossa Daniel Radcliffe näytteli ja minä en vain voinut olla ajattelematta sitä Harry Potterina. Kuulosti liikaa samalta. Ja tänään satoikin sitten vettä. Ei onneksi paljoa, mutta kuitenkin. Söin lisää mansikoita ja iltapalaksi meillä on vohveleita ja sitten katsotaan Harry Potter ja Kuoleman varjelukset. Nyt on kyllä aika ihanaa, kun on kesä.

Maanantain blogivinkki

Taas ehkä hieman parempien postausten puutteessa päätin linkata tänne blogin, jonka löysin jo jonkin aikaa sitten, mutta aktiivisesti aloitin lukemaan vasta muutama päivä sitten.

MISCHIEVOUS MIXTURE

Monille varmaan jo entuudestaan tuttu, mutta jos niin ei ole, ehdottomasti kannattaa käydä katsomassa. Erittäin mukavaa tekstiä, mutta blogin kuvat kyllä tekivät ainakin minuun suuren vaikutuksen. Todella ihana tunnelma.

5:11 pm on Friday

Näihin työpäiviin ja vartin yli seitsemän herätyksiin aamulla alkaa jo onneksi tottua, sillä alkuun oli olo aina kotiin päästessä, kuin jyrän alle jääneellä oravalla ja kerkisin jo miettiä, että ehkä minäkin lukeudun niihin kroonisesti väsyneisiin ihmisiin.

Vaikka kesäkuussa ajattelin, että heinäkuussa tulee tapahtumaan tai tulen itse tekemään jotakin hieman mielekäämpää, ei kumpikaan noista ole toteutunut. Lähinnä olen lukenut blogeja ja koukuttunut taas kerran tumblrista, joka oli ollut hieman unohduksissa ja miettinyt syksyä. On toki Ilosaarirock tulossa, se ainoa Joensuussa järjestettävä festivaali joka kerää tänne Itä-Suomeen ihan rokkijunallisen verran populaa, mutta mitään muuta ei ole luvassa koko heinäkuussa. Paitsi se, että meidän isosisko tulee käymään lapsineen ja se on ihan oikeasti hurjan kivaa, koska me nähdään aika harvoin.

Ja eilen ukkosti niin kovasti, että kuulosti siltä, kuin pilvissä olisi ollut sota meneillään ja sitten taivas repesi ja kaatoi valtavan saavillisen vettä päällemme. Ja vaikka aina kaikki sanovat, että ei ukkosta tarvitse pelätä, se silti jotenkin lapsenomaisella tavalla pelottaa. Se on aika kummallista, jännääkin.

Tihkusateisia päiviä

Toinen kesätyöpäivä takana ja taas tihkusateinen sellainen. Sade muodostaa ulos ohuen harsomaisen seinän ja minä haluaisin vain kaivautua takaisin nukkumaan. En kuitenkaan valita. Hyvä, että sain edes jostakin töitä, mutta ihan ensimmäisenä en ehkä tuonne uudelleen töihin menisi.

Töiden jälkeen minä tein joulutorttuja ja aivan pienen hetken oli melkein joulufiilis, mutta se katosi yhtä nopeasti kuin oli tullutkin. Katsoin videoita melkein tunnin putkeen ja luin John Greenin The Fault in our stars:ia ja koko ajan kirjan edetessä olen tullut aina vain varmemmaksi ja varmemmaksi Greenin neroudesta ja nyt minulla on luettavana enää vajaat 30 sivua. Ehkä hyvä niin, sillä vähän reilun viikon päästä on kirjan elokuvaversion ensi-ilta enkä minä millään malttaisi odottaa! Olen myös haaveillut niin paljon ulkomaille pääsemisestä, että melkein sattuu. Joulunkin etelän matkasuunnitelmat tyssäsivät siihen, ettei sopivaa kohdetta löytynyt ja nyt olen päätymässä jouluna Tampereelle. Ehkä seuraavana kesänä sitten. Ja kirjakaupasta on tullut kannettua jo kaksi kassillista lukion kirjoja ja vieläkään minulla ei ole kaikkia. Eihän minulla laatikot riitä niille kaikille! Mutta silti minä odotan syksyä ja siellä häämöttävää Helsingin matkaa aivan hirveästi. Niin paljon, että sekin melkein sattuu.

// Sorry, no translation this time. I'm just so tired now.