Meillä oli hauskaahauskaahauskaa! Yksinäinen ilta muuttui ihan yhtäkkiä ei-yksinäiseksi illaksi, kun meidän kaveri lähti kyytiin heti koulun jälkeen. Juotiin teetä, syötiin hyvää rahkapiirakkaa, juteltiin ja naurettiin. Joskus on niin hauskaa vain olla ja jutella tekemättä lähes yhtään mitään, kuten tänään. Ja tarvitseeko sitä aina olla kiire jonnekin.
Tänään koulussa Sannan kanssa mietittiin, miten nyt on jo huhtikuu ja koulu loppuu kuukauden päästä. Kuinka minä elän edelleen tammikuussa ja entä jos sitä viikkoa tai kahta ennen päättötodistuksen käteen saamista tajuaakin, miten kaikki vain päättyy. Yhdessä ollaan oltu samassa paikassa loukussa yhdeksän vuotta ja sitten tajuaakin, että nyt se kaikki on ohi. On se kummallista, miten nopeasti aika meneekään. Yhtäkkiä vain huomaa, että oho, nyt on jo huhtikuu, mutta minä elän edelleen talvessa. Enkä tiedä, milloin minä sieltä saan itseni kevääseen siirrettyä.
Tähän postaukseen minulla ei nyt sitten ole yhden yhtäkään kuvaa, joten toimikoot nämä muutamat kappale kuvien korvikkeena. Kaksi ylintä ovat olleen oikeastaan jokapäiväisessä kuuntelussa varmaan jo yli viikon ja joka kerta hukun yhä uudelleen ja uudelleen Chris Colferin ääneen. (Tämä varmaan on tullut täällä jo muutamaan otteeseen selväksi, mutta silti siitä ei voi olla mainitsematta.) Ihanaa viikkoa ja huhtikuuta ja kevättä kaikille!
No comments:
Post a Comment