Kevät näkyy jo oikeasti kaikkialla, vaikka ulkona onkin vielä melkein pakkasta. Tai siltä se ainakin tuntui, kun pitelin kylmästä punoittavin sormin kännykkää kädessäni ja toisella kädellä yritin pitää nykivän kissan hihnasta kiinni. Aurinko paistoi melkein sokaisevan kirkkaasti ja minulla oli lämmin olo, vaikka sormia pistelikin. Tuo aurinko jotenkin tuntuu vain niin hyvältä pitkän talven jälkeen.
Viikonloppua ja erityisesti perjantaita on odotettu kuin kuuta taivaalta ja meidän hienot suunnitelmat menivät jo melkein ihan pieleen, mutta onneksi vain melkein. Gleen katsominen siirtyi yhdellä päivällä eteenpäin, mutta minä jaksan kyllä odottaa. Hyvää seuraa, syömistä ja Gleetä jaksaa odottaa vielä sen yhden päivän lisää. Ja arvatkaas, minä olen viikon päästä jo 16!
No comments:
Post a Comment