Ajatuksia syksystä

Yhteishaun tulokset julkistettiin torstaina ja kaikki siis saivat tiedon omasta opiskelupaikastaan ja niin myös minä sain. Käytiin ihan kavereiden kanssa porukalla katsomassa tulevan lukiomme ovesta tulokset ja pääsinhän minä sinne minne halusinkin ja nyt on aika mieletön fiilis. Ei sen takia, että olisin pelännyt, etten pääsisi, vaan sen takia, että kaikki tulee muuttumaan. Eikä siihen ole edes pitkä aika! Muutan täältä peltojen keskeltä aivan keskelle kaupunkia suunnilleen kouluni viereen ja uusi kotini tulee olemaan hyvä jos edes kolmanneksen nykyisen pinta-alasta. Mutta silti minua ei oikeastaan pelota. Olen vain niin mielettömän innoissani, etten oikeastaan tiedä, mitä kirjoittaisin. Ja tästä kun piti tulla sellainen mietiskelypostaus. Haha!

Onhan se varmaan ihan jokaisen mielessä se kavereiden saaminen ja niin on minunkin. Jäänkö ihan oudoksi erakoksi, koska en välttämättä ole mikään hirveän puhelias uusien ihmisten kanssa. Luultavasti kuitenkaan en, mutta mielessä se on jostain syystä kuitenkin. Koulukirjojenkin osto jotenkin mietityttää, koska ainakin minun mittapuullani meidän kirjalista, joka tuli siis hyväksymiskirjeessä, oli aika epäselvä. Huvittaa jo valmiiksi, kuinka minäkin kuljen kirjakaupan hyllyjen välissä nenä kiinni listassa ja vieressä myyjä, joka huokailee, että taas yksi ihan tietämätön. Mutta tästäkään huolimatta en millään malttaisi odottaa, että pääsen ostamaan niitä kirjoja, saatikaan sitten sitä, kun kiipeän silloin 7.8. ensimmäisen kerran niitä koulun portaita.

Monestahan se on varmaan aika outoa, kuinka joku voi olla innoissaan kouluun menemisestä, kun yleensä sitä vihataan lähes yli kaiken ja luulisin, että joku huokailee juuri nyt minulle siellä ruudun takana ja miettii, mitäköhän tuonkin päässä oikein liikkuu. Ei se haittaa, ei ollenkaan. Minä vain satun odottamaan tänä vuonna syksyä. Oikein kovasti.