Lauantaina olin masentunut. Taas kerran kuvat olivat menneet aivan pipariksi ja se ärsytti aivan suunnattomasti. Iltapäivä vietettiin kuitenkin Gleen neljättä kautta katsoen ja samalla kaivelin kaverin kirjakaapista muutaman valokuvauskirjan. En tiedä onko niistä hyötyä, koska niissä on tosi paljon asiaa Canonin kameroihin liittyen. Sen ainakin tiedän, ettei hyvä kalusto tee välttämättä autuaan onnelliseksi tai, että silloin saisi joka tapauksessa täydellisiä kuvia. Itsestä se osaaminen lähtee, se kamera on vain tekemässä siitä mahdollista. Ehkä itse odotin liikoja ja juuri tuota, että totta kai ne kuvat onnistuu nyt, kun minulla on hyvä kamera. No, toisin kävi ja korkealta putoaminen sattui. Kerkisin jo luulla, että kamerassani olisi jokin perustavanlaatuinen vika, joka ei siihen kuuluisi, koska kuvista tuli ulkona hyvässä valossa pikselisiä ja rakeisia. Luultavasti siinä ei kuitenkaan ole, tai toivottavasti ei ainakaan, mutta voisi kuitenkin jokatapauksessa olla aihetta ostaa toinen putki. Ja opetella kuvamaan, opetella kovasti.
Aamun masennuksesta ja armottomasta ärsytyksestä selvittyäni meillä oli vallan mukava ilta. Gleetä katsottiin viisi ensimmäistä jaksoa ja voitte vain arvata, kuinka tekisi mieli katsoa lisää nyt heti, kun se boksi sattuu tuossa vieressä hyllyllä nököttämään. Päätettiin jo kuitenkin kavereiden kanssa, että Gleetä katsotaan yhdessä, joten odottaa on nyt vain jaksettava.
No comments:
Post a Comment