So many lights in the dark

Talvi tuli ihan kysymättä. Pakkanen nipisteli nenästä ja korvista ja ja minulla oli vielä syystakki päällä ja ajatuksissa vain jonnekin lämpimään pääseminen, mutta minä silti nautin siitä kaikesta. Valoista, kiljahtelevista lapsista, kaakaosta ja jopa niistä jäätyvistä sormista, kun yritin saada edes puolet siitä kauneudesta tallennettua kameraan. Piti kyllä olla hieman hullu, että kävi edes mielessä lähteä niin kylmällä ja pimeällä Linnanmäelle, mutta silloin me ei oltu niitä ainoita hulluja. Yhdessäkään laitteessa en käynyt, mutta ihan yhtä hauskaa se silti oli kuin pienenäkin. Ehkä hieman eri lailla vain. Siitä kaikesta tuli muuten vähän myös joulu mieleen, ja ensimmäisen kerran tänä syksynä minulla oli ehkä vähän jopa jouluinen olo.

Kierrettiin koko mäki ympäri, naurettiin vähän, ihmeteltiin paljon ja pois tullessa ainakin minua vähän pelotti kaikki aivan liian vieraalta kuulostavat pysäkit. Mutta se jännitys oli oikeastaan aika mukavaa, mutta helpottunut kyllä olin, kun päästiin takaisin keskustaan, missä kaikki oli jo oikeastaan aika tuttua.