To Helsinki and back

Nyt on Helsingissä käyty ja kyllä vain oli hauskaa! Linjurin nokka kääntyi yhden aikoihin kohti Helsinkiä ja heti alkuun laitettiin Netflixistä leffaa pyörimään. Linkassa istuessa mietittiin, kuinka Helsingissäkin vaikuttaa kaikki olevan mahdollista näin maalaishiiren näkökulmasta ja silloin hurrattiin, kun hotellin pihaan saavuttiin. Heti ensimmäiseksi jakauduttiin huoneisiin ja sitten Hesburgerin kautta nukkumaan.

Linnanmäki oli tietenkin se kohokohta, mutta kyllä se ihan Helsingin kaduillakin käveleminen oli hienoa, vaikka molemmissa pikkuvarpaissa oli hiertymät ja lämpötila oli reilusti yli 20 astetta. Laitteissa saatiin päät sekaisin, syötiin hattaraa ja minä kävin elämäni ensimmäistä kertaa raketissa ja pidin silmät kiinni. Nyt mietin, ettei olisi ehkä kannattanut, sillä maisemat olisivat olleet varmaan huikeat, mutta silloin pelotti. Ihan en siihen uuteen vapaapudotuslaitteeseen uskaltautunut, enkä kyllä luultavasti vielä seuraavallakaan kerralla, sillä hieman tahtoo nuo korkeat paikat pelottaa, mutta kyllä Lintsillä voi pitää hauskaa vaikka pysyisikin erossa pää alaspäin menevistä laitteista.

Luonnontieteellissessä museossa käytiin katsomassa eläinten luurankoja ja Ateneumissa muumeja ja vielä viimeisenä aamuna Heurekassa, josta saatiin ihan omalla naamalla varustetut kolikotkin mukaan. Ensialkuun kuvittelin, että Ateneumissa viimeistään tulisi tylsää, mutta loppujen lopuksi se olikin aika mukavaa katsella Tove Janssonin hienoja maalauksia ja tietenkin niitä muumeja. Ja Heureka oli ihan yhtä kiinnostava kuin ennenkin. Ja arvatkaas! Meidän luokka pääsi telkkariinkin! Miten voi olla mahdollista, että Enon pikkiriikkisestä koulusta tuleva luokka pääsee ensimmäisellä Helsingin reissullaan telkkariin. No ei kyllä voi olla muuta kuin ylpeä.

Vähän kyllä jäi harmittamaan, kun kaupoista ei aivan löytynyt sitä, mitä olin varsinaisesti lähtenyt hakemaan, eli niitä nahkahousuja ja boyfriend-farkkuja. Ainahan ei voi onnistaa. Ne vaatekappaleet, jotka kuitenkin käteen tarttuivat näette luultavasti myöhemmin asukuvista, joita toivottavasti saan pian otettua, nyt vain ilma näyttää niin masentavan harmaalta, ettei tekisi mieli avata verhoja aamulla ollenkaan, saati sitten mennä ulos värjöttelemään.

Haikea fiilis oli pois tullessa varmaan kaikilla, mutta silti linkassa soi kesäbiisit ja mukana laulettiin se mikä osattiin. Opettajien kanssa pelattiin korttia ja naurettiin ja sillä hetkellä opettajatkin tuntuivat enemmän kavereilta kuin opettajilta. Perjantai-iltana kotiin päästyäni tuli melkein ikävä sitä porukkaa, millä oltiin oltu tien päällä, sillä meillä oli ollut vain niin mukavaa yhdessä, kun oltiin kannustettu Suomi voittoon Kanadasta ja vaikka mitä muuta. Sanomattakin siis selvää, että meillä oli aivan mielettömän hauskaa yhdessä enkä kyllä millään vaihtaisi sitä aikaa pois. Päinvastoin, voisin tehdä kaiken tuo uudestaan vaikka heti nyt.

Nyt täytyy kyllä tunnustaa, ettei siitä minun videoprojektista oikein mitään tullut, mutta voi olla, että erillisessä postauksessa saatte nähdä pari videontynkää, jotka sain otettua reissusta. Ehkä yritin haukata liian ison palan näin heti alkuun, joten voi olla, että tässä lähipäivinä yritän tehdä jonkin höpöttelyvideon, joka on ehkä hieman helpompi toteuttaa, kuin kolmen päivän mittainen matkavideo.