Perjantaina minä luin lehdestä kissakahvilasta Lontoossa. Aivan mielettömän suloinen idea! Paljon kissoja kahvilassa joita voi silitellä ja juoda samalla vaikka teetä. Miksi ihmeessä Suomessa ei ole tuollaisia? Perjantaina oli myös viimeinen ratsastustuntini pienellä, tutulla ja turvallisella tallilla, jonne en enää muuton takia pääse ratsastamaan. Toivottavasti vielä joskus kuitenkin.
Sunnuntaina meidän pellolla istui oranssi kissavieras, jolla oli valkoinen rinta. Minä olisin halunnut hilata peittoni ikkunan viereen ja katsoa, kun se vain istui hiljaa ja kuunteli. Suloinen pieni pallo.
Ja eilen minä ostin lähes kaikki loputkin lukion kirjat ja uuteen kotiin kannettiin iso pahvilaatikollinen astioita. Tuntuu vain niin absurdilta, etten oikein osaa edes kertoa. Ehkä te, jotka olette aiemmin muuttaneet, ymmärrätte. Ja illalla minä ja Sanna käytiin katsomassa The Fault in Our Stars ja voi miten minä rakastin sitä! Koska minä en juurikaan itkenyt kirjaa lukiessani, olin melkein huolissani, etten itkisi nytkään. Sillä kliseistä kyllä, kauniin surullisissa rakkaustarinoissa oikeastaan kuuluu itkeä. No, täytyy sanoa, että arvioni meni pieleen. Itkin enemmän kuin missään muussa elokuvassa. Mutta minä myös nauroin. Aika harvinainen yhdistelmä, vai kuinka? Ja kaikki te, jotka etten meinanneet mennä katsomaan sitä, teidän täytyy. Teidän täytyy mennä ja kokea se itse.
No comments:
Post a Comment